Ystävänpäiväkortti. Omatekoista paperia. Akvarellivärejä. Virkattu pitsikukka.
Paperissa näkyvät huonosti revityt paperinpalaset... sydänmuotoinen tumma pala sattui oikeaan paikkaan, sai punaisen kehyksen, voilá! ystävänpäiväsydän!

Ruotsinkielisessä blogissani (mitthobbyrum.blogspot.com) olen kertonut "paperitehtaan" tarinani. Ja se tarina kyllä jatkuu. Vielä muita paperilaatuja pitää kokeilla. Viimeksi huomasin aamupuurokauraryynipaketin olevan mukavaa laatua, pitää kokeilla "Nalle"-paperia seuraavaksi! Aika äkkiä kertyy tarpeeksi paketteja paperimassaksi.

Haluatteko tietää enemmän menetelmästäni? Laita viesti meiliin, niin laitan lyhyen koosteen tekemistäni virheistä :)!

Posliinimaalausta parhaimmillaan. Kolme kissaa kolmesta sukupolvesta posliinitaululla lähetetty polttouunin hoitajalle. Eli nyt saa vain odottaa, ja toivoa että tulos antaa hyvän perustan seuraavaa maalausta varten. Koska kissat on maalattu kaakelilevylle niin värit tahtoo vaaleta aika paljon polttouunissa, kaakelihan imee väriä ihan toisella tavalla kuin muu posliini. Ja tiedän, että minulla on vaikea maalata samaa motiivia toisen kerran, se tahtoo olla vähän yksitoikkoista, haluan aina jotain uutta... Mutta yritän kuitenkin.

Samassa poltossa on pieni kukkaruukku (tai miksei viilipurkki), johon olen "piirtänyt" puutarhakukkiani puutarhani suosikkinurkan tiiliseinää vasten... Siihen tulee siis hosta funkia, orvokkeja, kehäkukkia, liljoja, metsämansikoita, silkkikukkia jne... Jos onnistuu... Paljon värejä kuitenkin seuraavassa maalauksessa. Nyt oli vain mustaa kynänjälkeä. Kyllä minä nautin tästä!

Äänestys suoritettu, vähän vastahakoisesti.
Päivän ulkoilu supistui sanomalehden hakuun, "kotimatkalla" oli niin kylmä tuuli että vanha kasvohalvaus tuntui kurkistavan nurkan takana :(...

Sisäkukat uskovat kevään tuloon. Joulutähti päästi kukkalehtensä kompostiin ja näyttää nyt vihreyttä kuin marraskuussa! Amaryllikset leikattu, alkavat kerätä voimia ja lehtiä kesän ulkoiluun.

Ulkokukat keräävät voimia... tai ei sittenkään, nukkuvat kai vielä.
Nyt olisi kai aika kerätä voimia itsekin, liikkua monipuolisesti, jotta olisi hyvässä kunnossa ja pirteä kun lumi sulaa ja saa taas päästä mielikuvituksensa liikkeelle puutarhassa!
Joka tapauksessa, nyt on se hyvä aika liikkua, vaikkapa sisällä! Hyvää musaa soimaan ja pieni hyppytunti, tai kävely ruokapöydän ympäri (molempiin suuntiin), tai jos on kuntopyörä niin sillä mäkeä ylös ja alas kuvituksellista metsää halki... Tai jos mieluiten istuu, niin käsivarsia pyörittää ja venyttää sinne tänne, että verenkierto pääsee liikkeelle...

Huomaatte kai että yritän saada oma mielialani siihen kuntoon, että liikkuisin itse... Ei se aina niin helppoa ole, vaikka ei olisi esteitäkään. Jos ei muuta, niin hymyilkää tälle höperölle, joka kohta menee sohvalle makaamaan... niin ainakin suu saa venyä vähän :)!

Virkatut koristekivet, virkatut kukat ovat kuulleet oman ideanurkkani projekteihin... pieniä mukavia käsitöitä, mutta se on aika pientä verrattuna projektiin, joka Kaija Papu on ottanut suorittaakseen. Novitan blogissa http://www.novita.fi/blogit/576167 löytyy kuvia, selityksiä, ongelmaratkaisuja tien varrella.

Miten uskaltaa ottaa tehtäväkseen virkata/kutoa poliisiauton reaalikoossa?? Luin jostain, että särkylääkkeitäkin on matkan varrella tarvittu, mutta että vahingosta viisastuu, eli taiteilija itse hankki avustajia ettei tenniskyynärpään kailtaisia ongelmia pääsisi esiin...

Todella mahtavaa nähdä, muun muassa kudottujen lamppujen tekoa, miten yksityiskohtaisesti no on tehty, jopa ruuvien urat on neulottu paikoilleen täsmällisesti...

Luovaa iloa, tai iloista luomistyötä... saa minut lankoja etsimään, projekteja keksimään...

Amarylllis vm 2010 kukkímassa välipäivinä 2011.
Kyllä se pääsee vielä tänä kesänä ulos puutarhaan voimia keräämään, niin katsotaan miten ensi jouluna!!

Näin vanhan vuoden viimeisenä tuntina haluan toivottaa Hyvää Uutta Vuotta!

Olkoon uusi vuosi sisällöltään antoisa, mukava, opettava, mielenkiintoinen, levollinen... kaikkea sitä mitä sanonta "Siunattua Uutta Vuotta" sisältää...

Mukavat hetket hevosten parissa, tallissa, kentällä, maastossa... Luovat hetket käsityönurkassa lankojen, kynien, värien, paperien kanssa... Energiaa antavat hetket puutarhassa sään armoilla, vihreyden helmassa, kukkien loisteessa, ruukkujen mullan käsittelyssä...

Kaikkea sitä, mistä ihminen voi hyvin.

Yritetään muistaa, mitä on rahaa ja omaisuutta tärkeämpää.
Jatketaan uuteen vuoteen sydäntä kuunnellen...

Talvi ei ehkä ole parhaimmillaan sään suhteen. Mutta joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo...

Ja kinkut ja kakut ja suklaat...

Pari päivää vielä saa nauttia levosta, ennenkuin työt taas kutsuvat.
Jospa harjoittelisin vähän pianoa...

... ja sitten lisää puuroa.

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...
Nautitaanko siitä nyt, ennenkuin se taas häviää loppuviikon sateissa?
Ehtisikö vauhdikkaaseen laukkaan lumihangessa... laskin vain leikkiä, en minä enää uskalla...
Mutta tekisi mieli!!

Muistan n. 12 vuotta sitten, kun käytiin lumisessa maastossa vuonohevosten kanssa, ja pellolla vuonis astui ojaan (oli paaaljon lunta, ojia ei näkynyt oikeastaan) ja minä - hups - jäin makaamaan lumen pehmeään kuoppaan. Tai en jäänytkään, mutta vasta monien mutkien kautta pääsin jaloilleni, jotta matka sai jatkaa. Maastolenkkeily vuonisten kanssa on aina kivaa!

Siis nautitaan lumesta, sammutetaan tietokoneet hetkeksi, heijastinliivi päälle ja ulos!! Nähdään...

Siis pari viikkoa sitten kuvattu. Luulin että minulla on vain myskmalva puutarhassa, mutta jostain olen saanut toisenlaisen pensaisemman malvan, ja se kukkii myöhään!!! Nimeä en tiedä, olisi kiva jos joku vihjaisi... haluan tietää kuka asuu puutarhassani! :)

Tähti loistaa tummansinisella taivaalla. Orvokki eteisessä kukkii joulutunnelmaa pimeään marraskuiseen maailmaan...

Puutarhankin asukkaat yllättävät, laitan marraskuisen malvan kuvan tulemaan seuraavaksi...

Talvi senkun jatkuu, muutaman päivän plussakelistä huolimatta.
Mutta hevosen talvikarvan lähtö kyllä selvästi puhuu kevään tulosta.
Ja mielessä alkaa liikkua ajatuksia kukista, puutarhasta, pääsiäisestä ym ym.

Sain toissapäivänä HevosetjaRatsastus-lehden 2/2011 postilaatikkoon. Paljon mielenkiintoista luettavaa taas.
Apassionatastakin oli mukava artikkeli houkuttelevine kuvineen. Yksi esiintyjistä oli klassisen ratsastustaidon perustajan lapsenlapsi, Goncalo Oliveira. Hänen isoisänsä Nuno Oliveira on henkilö, johon usein viitataan kun puhutaan akateemisesta ratsastustaidosta. Artikkelissa oli myös lyhyt selitys, mitä klassinen ratsastus oikein on.

"Klassisen ratsastuksen filosofiaan kuuluu, että rastsastaja kuuntelee hevosta ja oppiminen tapahtuu hevosen ehdoilla. Hevosta ei pidä pakottaa vaan ratsastajan tulee osoittaa hyvää hevosmiestaitoa ja tuntea hevosen psykologia ja fysiologia ja ymmärtää, kuinka se vastaa ärsykkeisiin. Ratsastustekniikassa keskeistä on istunta.--- Klassinen ratsastus ei ole kilpailua muita ratsukoita vastaan. --- Tavoitteena on kokoaminen, helppous, rentous, tarmo ja tietenkin korrekti istunta, Goncalo Oliveira toteaa."

Näin siis Hevoset ja Ratsastus -lehti.
Ja tällaiseen "ratsastustaitoon" minä haluan pyrkiä.

Katsotaan tuleeko sopiva hetki jatkaa treenaamista nyt viikonloppuna...

Tässä suomenkielisessä blogissani on vuorossa 55. kirjoitus. Ruotsinkielisessä on jo 100 kirjoitusta... Se tarkoittanee, että puhun suomea puolet vähemmän kuin ruotsia... Joo, pitää kai paikkansa.

Mutta ratsastan vuonohevosia molemmilla kielillä yhtä paljon. Jos läheisyydessäni olisi enemmän suomenkielisiä heppaihmisiä puhuisin vielä enemmän...

Tänään pääsin taas taivutuksia treenaamaan. Mutta totesin, että kuskin pitäisi käydä itse treenaamassa taivutuksia... Mulla on kyllä muutama fysioterapeutti-käynti takana, tenniskyynärpään takia, mutta muukin kroppa on jäykkä... Sen huomasin viikko sitten kun ratsastin ilman satulaa, en kyllä oikein pysynyt paikallani hevosen selässä. Jos yläkroppa olisi liikkuvampi, olisi ihan toinen tilanne.

Tänään kuitenkin vanha vuonisrouva oli hyvällä ja rauhallisella tuulella. Kuunteli, kysyi, liikkui, ihmetteli ristiriitaisia apujani, mutta jatkoi työskentelyä. Ihan mahtava tunne jälkeenpäin!

Ja talvikarva lähtee... :) ... :(... kelpaako hevosen talvikarva huovutukseen?? Onko joku yrittänyt? Tein kesällä pienen hevospään lampaanvillasta ja päälle hevosen talvikarvaa, mutta ei se oikein meinannut pysyä "koossa"...

No, niitä ideoita tulee ja menee, ja ne arkistoidaan, joskus seuraa tuloksiakin. Pääasia on, että on mukavaa tekemistä! Omassa ideanurkassaan!

En lähetä ystävänpäiväkortteja. Yleensä. Mutta kun kameralinssin eteen tuli tämmöinen kuva niin on pakko laittaa eteenpäin. Jano on iso. Vesipaljuun mahtuu kaksi jauhokuonoa, jos ollaan tarpeeksi kavereita. Paljusta näkyy vain kolmasosa, luulisin, lunta on paljon, ja kun lämmintä vettä on kaadettu paljuun niin se uppoaa lumeen.
Minullakin on jano. Tekisi mieli treenata viime viikonlopun ratsastuskurssilta saatuja opetuksia. Mutta kuumetta on 38 astetta, joten parasta pysyä sisällä, ja eniten makuulla. Saa treenata mielessä nyt.

Outoa mitä auringon säteet tähän aikaan vuodesta tekee ihmiselle... Puutarhasta alkaa unelmoida, uusia projekteja, uusia lajeja, uusia asetelmia... Mutta siellä suosikkinurkassahan on vielä ainakin metrin verran lunta!! Se ei taida haittaa ihmisen mieltä... silmä näkee ne vihreät versot siellä lumen alla jossain... Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Posliinimaalausta siihen asti. Vähän isotassuja purkin kylkeen, ja ehkä samanlainen purkki vuonohevosaiheilla. Katsotaan mitä ehtii ennenkuin kurssi päättyy taas, ja kevättouhut vie aikaansa...

Viikonloppu on ollut täynnä vuonohevosia, ratsastamista, akateemista ratsastustaitoa, ja vähän muutakin. Olen nauttinut täysillä. Vaikka hermotkin ovat olleet pinnalla silloin tällöin. Miten pärjään, miten jaksan, millä tuulella hevonen on...

Mitä olen oppinut? Lyhyesti:
1. missä jalkateräni keskeisin kohta on, siis missä tasapaino tuntuu parhaiten, jonka seurauksena sain pidentää jalustinhihnan pari reikää :)
2. missä hevosen takajalat ovat ja miten pitää kuunnella/tuntea jotta tietää miten hevonen työskentelee (ja kun hevonen on joutunut kunnon työhön, niin huomaa miten tyytyväinen hän on jälkeenpäin)
3. missä omat käteni/käsivarret EIVÄT saisi olla, ja miten huonosti jännittyneet käsivarret tomivat, jonka seurauksena huomasin, taas kerran, miten vähän tarvitsee pikkusormea liikkua jotta hevonen vastaa, joo, mä kuulin jo, ei sun tarvitse huutaa :)

Treenaamista siis on. Hyvä näin. Tänään otan kuitenkin vähän iisisti, koska kroppa ei ole tottunut näin tehokkaaseen liikuntaan :). Jospa löytyy pensseli käteen, tai virkkuukoukku? :)

Täältä tullaan! Ei tämä lumi minua estä! Olen nuori, vahva ja kaunis!!

Siis se on nimenomaan tämän nuoren vuonisherran omat sanat... ei minun :)... tulkinta vain on minun. Kuva on otettu ennen viimepäivien sulakeli, joten lumi oli kevyt ja pehmeä, kuten näkyy.

Kävin eilen vuoniksia tapaamassa. Se auttaa kaikkiin vaivoihin :). Jopa tenniskyynärpää paranee samalla hetkellä kun näen hevosia juoksemassa, syömässä tai vain lepäämässä. Annoin vähän välipalaheiniä niille ja sain samalla sopivan juttelutuokion. Sanoivat nauttivan jo auringon säteistä, kevät tulee... Karvaan lähdöstäkin sen jo huomaa. Ei kaikilla vielä, mutta pieni varoitus tulevasta: Kohta saa hangata itsensä lumeen ennen kuin menee sisään tallireissun jälkeen. Ellei halua niitä hevoskarvoja voileivän päälle :).

Toissapäivänä olin ratsastamassa. Tuntui oudolta. Kunnon ratsastaminen on jäänyt vähiin viime viikkoina, ja sen huomaa heti kropassa, ja ehkä päässäkin. Taidan ajatella vähän niinkuin vuonikset, odotan kevään ja hyvän ratsastuskelin tuloa, jotta saisin ratsastaa oikein kunnolla. Mutta kyllä tämänkin viikon ratsastus oli omalla tavallaan nautinto. Vuonohevoset olivat kuuliaisia, yrittivät, kysyivät, tarkistivat myös olenko hereillä vai saavatko he tehdä omia kiemuroita radalla... :). Olen viime aikoina lukenut monessa hevoslehdessä ja nettisivulla, miten tärkeä on muistaa pitää hauskaa hevostensa kanssa. Etteivät hienot tulokset olisi ensi sijalla, vaan ihan tärkein asia - koska kyseessä on elävä olento jonka kanssa voi kommunikoida - tärkein olisi yhteistyö ja ilo tehdä työtä yhdessä.

Winston Churchill on kuulemma sanonut (luin sen tytön hevoslehdestä äsken): There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man. Ja sen voin kyllä allekirjoittaa! Jatketaan tallihommissa (vuono)hevosten parissa, vieressä ja kanssa!

Katajanoksa on piikkinen, ei kuitenkaan yhtä piikkinen kuin joulukuusi, joka joutui ulos lumihankeen eilen. Se oli piikkinen vaikka olin leikannut kaikki oksat pois, ja piikit olivat pääosin lattialla... Kuivuudesta huolimatta kuusessa oli vaaleanvihreät "tupsut", joka olisi sopinut pupulle tai vaikkapa hevoselle...

Piikeistä puheen ollen... Piikkiössä(kin) on vuonohevosia... Hepojoen Vuonohevoset on tallin nimi, valitettavasti heillä ei näy vielä olevan uusi nettisivu valmiina, mutta odotetaan...

---

TunneHevonen on mukava hevoslehti, johon tutustuin ennen joulua. Viime lehdessä oli artikkeli Craig Stevensistä. Paljon hyvää ja mielenkiintoista luettavaa:

"Jokainen hevonen kehittyy hyvän kouluratsastuksen myötä ja jos sillä ei ole terveysongelmia tai vakavia rakennevirheitä tai -vikoja, niin korkean koulun työskentely on jokaisen hevosen ulottuvilla. Tätä artikkelia lukiessasi, minulla on ratsastajia tekemässä piaffea suomenhevostensa kanssa, löysällä ohjalla ja erittäin kauniisti. Tietenkin kouluratsastus on helpompaa hevosella, joka on kasvatettu siihen tehtävään! Minua ei ole "rakennettu" pelaamaan koripalloa, mutta jos tekisit siitä hauskaa, niin voisin olla siinä hyväkin. Tällöin minun pelaamani koripallo, olisi ainutlaatuisesti minun tapani tehdä sitä. Hyvä kouluratsastus tuo esiin kauneuden sekä hevosessa että ratsastajassa."

Tämä on totta. En ole urheilijatyyppiä, enkä tykkää lentopallosta yleensä. Mutta monta vuotta sitten olin nuorisoleirillä, johon tietenkin kuului lentopalloturnaus hiekkarannalla. "Aikuisena" olin yhden joukueen "johtaja". Ja meillä oli tosi hauskaa, ja voitettiin monta matsia, tein myös monta "mahdotonta pelastusta" pehmeään hiekkaan heittäytyessäni. Se ei varmaan tule toistumaan, mutta se on esimerkki Craig Stevensin toteamuksesta.

"Tärkein asia, mitä hevosen kanssa voi tehdä, on jaetun harmonian ja nautinnon tunteen kehittäminen. Kehitä hevosessa halu päästää irti ja rentoutua: notkea hevonen likkuu sulavammin ja rauhallisemmin kuin jännittynyt hevonen. Jännitys on sekä fyysistä että psyykkistä. Et voi olla notkea jos olet vihainen, peloissasi tai hätääntynyt eikä hevosesikaan voi."

"Tärkeää on auttaa hevosta palaamaan rauhalliseen olotilaan, avoimuuden tunteesseen ja siihen potentiaaliin jollaiseksi se on syntynyt. Ja minun täytyy sanoa, että samaa koskee ratsastajia. Ihminen on erittäin varuillaan oleva ja stressaantunut eläin. Kun uskallamme aidosti tuntea, kuinka paljon rakastamme hevosia, antaa se mahdollisuuden auttaa sekä hevosta että ratsastajaa elämään onnellista elämää."

Näin siis TunneHevonen, josta löytyy lisätietoja sivulla http://www.tunnehevonen.fi/.

Kylmää ja lumipyryä, mutta silmissä loistaa odotus: milloin pääsen riehumaan?
Tai kysymys: missä viereisen pulkkamäen "lapset" ovat? Niistä on mukava seura, ja heidän huutamiset ja nauramiset saa minut leikkimään nuorimman vuonisherran kanssa, pyörimään piirileikissä hampaani hänen hännässään, ja päinvastoin. Joskus onnistumme vetämään koko lauma mukaan isoon ympyrään hurjaa vauhtia...
Seitsemän vuonohevosta piirileikissä on mukavaa katseltavaa. Lumipyryssä tai vaikkapa 15 asteen pakkasessa...
Ystävä kävi ratsastamassa vuonohevosensa kanssa talvipakkasissa ja ihmetteli kulkusten ääntä avotaivutksissa ja sulkutaivutuksissa, kunnes katsoi taakse ja huomasi pienet jääpalat vuoniksen hännässä, siellä kuulostivat kuin arvokkainta kristallikruunua! :)
Toivon kuitenkin vähän "sopivampaa" talvikeliä, jotta pääsisin ratsastamaan ilman viiden toppatakin ja -housun varustetta, minulla kun on muutenkin vähän vaikea päästä hevosen selkään... :).

Kuulin että naapurikaupungin kukkatavaratalossa kesäkukkasiemenien menekki on suuri. Nyt on oikea aika suunnitella kesän loistoa. Mutta minulla kun on vielä joulukuusi sisällä... kasvava mutta kohta "neulaton"... siinä on tosi kauniin keväänvihreät tupsut. Eihän kesää voi vielä ajatella! Carpe diem, nyt on nyt, ja nyt on talvi! Ylös, ulos ja hankeen... lumikolan kanssa... :) tai :( riippuen onko lumi kevyttä vai raskasta!

Hyvää loppuvuotta ja sopivan kylmää Uuden vuoden alkua!

Oma ideanurkka on lomalla nettisivukirjoittamisesta.
On taas pulpahtanut niin monta mukavaa ideaa ihan niin kuin tyhjästä... ei olisi aikaa istua tietokoneen ääressä.
Kävin kirppiksillä maanantaina. Löysin puutavaraa. Maalattavaa. Monta pehmeänvärisiä puuesineitä. Odotan vain tilaisuutta maalata... Puu on kaunis. Puuta on niin eriväristä. Ja puuesineitä on niin kauniisti veistettyjä. Nautin siitä.

Haluaisin myös ehtiä tallille, vaikka onkin kylmää... mutta vuonohevosten kanssa keskusteleminen on aina niin mukavaa. Eilen kun olin juttelemassa nuorimman kanssa veräjällä, niin hän yritti saada minut ymmärtämään mitä kohtaa pitäisi rapsuttaa... :). Korviin en saanut koskea, mutta jos ojensin käteni ja pysyin hiljaa, niin vuonisherra laittoi päänsä juuri siihen asentoon että sormeni kosketti tiettyä kohtaa leukaa. Sitten hän seisoi hiljaa ja odotti rapsutusta...

Jatketaan matkaa vuodenvaihteen yli pensseli kädessä ja ...
Jospa kuitenkin jatkan täällä kirjoittamista vielä vähän... jospa joku lukisi... :)

Katse lämmittää, vaikka ulkona on -15 astetta. Tämä vuonisherra tulee aina tervehtimään kun tulen veräjälle, pyytämään vähän rapsutusta, nuuskimaan olisiko jossain muutama heinänkorsi... Tai muuten vaan juttelemaan. Ei niin ettei olisi muuta tekemistä... mutta kuitenkin...

Hänen äitinsä oli luciakulkueessa eilen. Ja äitinsä ystävätärkin. Ihanteellinen vuonohevosten parivaljakko. Toinen johti kulkuetta ratsuhevosena, toisella oli koko luciaseurue reessään. Perään tuli sitten vielä pari hevosta, ja sitten tonttuja aikamoinen määrä. Valaisivat katuja kaupungin halki. Moni ihmetteli vuonohevosten nallemaista turkista. Pitää vain saada koskettaa! Kosketus lämmittää... pehmentää mieltä...

Kunnon vaatteet päälle vaan, niin ulkona tarkenee ainakin hetken!

Täältä tulee suosikkihepan onnenpotkut...
Olettehan huomanneet luonnon ja Luojan joulutervehdykset meille kaikille?
Kimaltelevat puut, ihanan pehmeänvärinen sini-liila-roosa taivas iltaisin, kirkkaasti tuikkivat tähdet ja kylmästi roikkuva kuunsirppi aamutunnilla...
Tai vuonohevosen huurreparta, ja kavioiden ääni lumessa... tai rekihevosen lumipeite...
Luonto loistaa talven riemua.
Hengitä syvään ja anna luonnon rauha vaikuttaa.

Tai tee lumienkeli. Tai lyhty. Tai ei mitään.

Joulu on tulossa. Reki on tallin edessä valmiina. Uskallanko lähteä matkaan?