Virkatut koristekivet, virkatut kukat ovat kuulleet oman ideanurkkani projekteihin... pieniä mukavia käsitöitä, mutta se on aika pientä verrattuna projektiin, joka Kaija Papu on ottanut suorittaakseen. Novitan blogissa http://www.novita.fi/blogit/576167 löytyy kuvia, selityksiä, ongelmaratkaisuja tien varrella.

Miten uskaltaa ottaa tehtäväkseen virkata/kutoa poliisiauton reaalikoossa?? Luin jostain, että särkylääkkeitäkin on matkan varrella tarvittu, mutta että vahingosta viisastuu, eli taiteilija itse hankki avustajia ettei tenniskyynärpään kailtaisia ongelmia pääsisi esiin...

Todella mahtavaa nähdä, muun muassa kudottujen lamppujen tekoa, miten yksityiskohtaisesti no on tehty, jopa ruuvien urat on neulottu paikoilleen täsmällisesti...

Luovaa iloa, tai iloista luomistyötä... saa minut lankoja etsimään, projekteja keksimään...

Ratsastajana kokee silloin tällöin (välillä useinkin) että hevonen ei tee pyyntöjen mukaisesti, treenit eivät onnistu, suorituksista tulee kamppailua ja sen seurauksena huono olo, negatiiviset ajatukset. Jos rahaa riittää ja suorituksia halutaan, niin ruvetaan ehkä etsimään parempaa suorituskykyisempää hevosta. Saattaa kuitenkin olla niin, että oikea perspektiivi puuttuu.

Jos saisi ajatukset vähän "Shaken and stirred" niin perspektiivitkin olisivat vähän realistisempia. Oikein ja väärin, oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus, hyvä ja huono. Tilanne voisi muuttua, jotta huomaisi ettei ehkä hevosessa olekaan se suurin vika...

Tällaiset järisyttävät kuvat löytyvät seuraavasta hesteguidenin galleriasta. Minun täytyy kuitenkin varoittaa vähän: kuvat ovat hyvinkin realistisia, voimakkaita, tavallaan kovia mutta saivat silmini kyyneliin oman tyytymättömyyteni takia... On myös hyvä lukea kuviin liityviä artikkeleita, koska kuvien tausta selviää paremmin, ja voimme ehkä ymmärtää, että kuvat raakuudessaan kuvaavat lämpöä, iloa, toivoa, elämää...

Tässä linkki, valokuvaajana Svaleröd:
http://www.hesteguiden.com/images/galleribilder/index.html

Todella puhuttava on kuva, missä rullatuoli jää tien pientareelle, kun ratsukko lähtee hiljaiselle maastolenkille. Hevonen antaa lainata kroppansa ja jalkansa liikuntakyvyttömälle hetkeksi, jotta tämä saisi tuntea liikkumavapauden ilon...

Amarylllis vm 2010 kukkímassa välipäivinä 2011.
Kyllä se pääsee vielä tänä kesänä ulos puutarhaan voimia keräämään, niin katsotaan miten ensi jouluna!!

Uudet vuodet, uudet kujeet, konttoritarvikkeita myyvä henkilö tapaa aina sanoa tähän aikaan vuodesta. Siis mitkä kujeet tähän omaan ideanurkkaan?

Amaryllis kukkii, neljä kirkkaanpunaista kelloa. Siis ei mikä tahansa amaryllis, vaan edellisjoulun amaryllis, joka koko kesän ja myöhään syksyyn asusteli pensaiden varjossa puutarhan lempinurkassani! Olen niin ylpeä! Vaikka enhän minä tehnyt paljon mitään, yritin seurata aikakauslehdestä leikkaamaani ohjeita.
Puutarhajuttuja alkaa jo kiertää päässäni. Jonkinlainen kukkapöytä, istutuspöytä, mitä vaan pöytä lankuista tai jostain siihen lempinurkkani seinää vasten... Ja kukkatavaratalosta on hankittu vähän pientä tavaraa lahjakortin avulla... Katsotaan.

Käsitöitäkin pyörii päässä. Perheen nuorin on alkanut nähdä mitä langoista voisi tehdä, ja kohta saan jopa ostaa uutta lankaa, kun varastosta ei löydy sopivaa!! :) Samalla löydän vanhoja käsitöitä, joita vois valmistella pikkuhiljaa, tai edes viedä vähän valmiimpaan asteeseen.

Tallihommia on tehty jonkin verran, ettei tavat unohdu, mutta ratsastus on paussilla. Pitäisi kuitenkin pikaisesti saada aikaan säännöllinen treenaus, olenhan sentään ilmoittautunut jo ratsastuskurssille maaliskuussa!!!

Posliinimaalaus alkanee tällä viikolla, jos kiinnostuneita riittää... Mitä ihmettä teen valkoposliinistani jos ei järjestetä kurssia! Tulee silloin miettimistä...

Siis ideoita riittää, vanhoja ja uusia. Kunhan kroppa kestää. Ja jos se rupeaa moittimaan, täytyy miettiä mitä voi tehdä niillä rästeillä mitä on...

Toivotaan kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Nähdään!