Voidaanko toivoa, että viikon päästä on ainakin jossakin tarhan nurkassa näin kuiva paikka vuonisten auringonottoon?

Eilen näin kuitenkin vielä, että löysivät puhtaan lumihangen johon piehtaroida, vähän talvikarvaa pois.

Minä tein oman osani siitä hommasta, talvikarvan poistamisesta nimittäin. Harjasin suosikkivuonistani ja otin suuri osa karvasta mukaan kotiin. En tahallani tällä kertaa, mutta kun se tahtoo tarttua ihan joka paikkaan! Leikkasin myös vuoniksen harjaa ja kotiin tultuani oli naama täynnä puolen sentin pituisia harjapiikkiä...

Luin vähän netistä Tampereen Hevosmessuista. Vuoniskatrilli pääsi kuulemma ykkössijalle!! Onnea osaanottajille!! Parin kuukauden kovat treenit takanapäin, niin kyllä voitto varmaan maistuu!! Nostan hattua! ... ja haaveilen joskus saavani itsekin kokeilla sellaista, ei kilpailussa, mutta muuten!

Luin edelliset kirjoitukseni ja saan yön sateen jälkeen todeta, että totta puhuin. Minkähänlainen ratsastuskenttä on näiden sateiden jälkeen...? Lumi on paljon likaisempi tänään kuin eilen... eli vanhat roskat tulevat esiin.

Toinen juttu joka tuli mieleen... Olen kyllä ruotsinkielinen mutta eikö suomenkielinen sanonta kuuluu: Hiljaa hyvä tulee. Tai jotain sinne päin. Se pätee varmaan siihen akateemiseen ratsastamiseenkin. Muistan lukeneeni jostain hevoslehdestä, että joku tunnettu hevosihminen on sanonut: Jos haluaa opettaa hevoselle jotain uuttaa nopeasti, niin kannattaa tehdä se hitaasti ja kärsivällisesti, silloin se parhaiten jää hevosen mieleen, ja nimenomaan positiivisena kokemuksena. Jos on hyvällä tuulella oppii paremmin uutta.

No, se riittänee tänä sateisena päivänä... paitsi että kevät tulee! Pitäisi saada kesäkukan siemenet multaan ikkunalaudalle nyt! Jospa ottaisin kuvan siitä todisteena, etten vain puhu valheita täällä, kun kukaan ei voi tulla EU-tarkastajan tapaan kontrolloimaan asiaa. :)

Ihan niinkuin heppojen talvikarvaa ei talli-iltapäivän jälkeen olisi riittävästi vaatteissa, kengissä ja suussa, niin pitää laittaa tällainen kuva ainakin itselleni katseltavaksi sillä aikaa kun kirjoitan tämän... :). Kun se "hevosmittari" on niin nollassa! Vaikka olikin vähän tallihommia hevosten parissa tänään.

Nyt ei tiedä päivästä toiseen, eikä edes aamupäivästä iltapäivään, minkälainen ratsastuskeli on kentällä. Toivon kuitenkin pääseväni kohta taas tämän vuoniksen, tai harmaahallakon, selkään. Toivon olevani silloin pehmeä, tasapainoinen, selkeä apujen käytössä ja muutenkin kuuliainen hevosta kohtaan. Aina voi toivoa!

Parin viikon päästä on akateeminen ratsastuskurssi. Mihin haluan silloin keskittyä? Mitä kysyä opelta? Onko hänellä viime kurssin jälkeen ehkä omia ehdotuksia, mitä minä voisin harjoitella, mitä olisi nyt tärkeää? Joka tapauksessa kuuliaisuus ja pehmeys on ykkössijalla. Sekä hevosella että minulla :)!

PS. Lisäsin uuden linkin Muidenkin ajatuksia -listaan. Hepola.vuodatus.net on sellainen iloinen ja piristävä paikka, jos ei jaksa lukea niin kuvia voi katsella ja voi ihmetellä miten aikuisen ihmisen suuret kädet voivat saada aikaan tällaista pientä mahtavan näköistä!