Viikonloppu on ollut täynnä vuonohevosia, ratsastamista, akateemista ratsastustaitoa, ja vähän muutakin. Olen nauttinut täysillä. Vaikka hermotkin ovat olleet pinnalla silloin tällöin. Miten pärjään, miten jaksan, millä tuulella hevonen on...Mitä olen oppinut? Lyhyesti:
1. missä jalkateräni keskeisin kohta on, siis missä tasapaino tuntuu parhaiten, jonka seurauksena sain pidentää jalustinhihnan pari reikää :)
2. missä hevosen takajalat ovat ja miten pitää kuunnella/tuntea jotta tietää miten hevonen työskentelee (ja kun hevonen on joutunut kunnon työhön, niin huomaa miten tyytyväinen hän on jälkeenpäin)
3. missä omat käteni/käsivarret EIVÄT saisi olla, ja miten huonosti jännittyneet käsivarret tomivat, jonka seurauksena huomasin, taas kerran, miten vähän tarvitsee pikkusormea liikkua jotta hevonen vastaa, joo, mä kuulin jo, ei sun tarvitse huutaa :)
Treenaamista siis on. Hyvä näin. Tänään otan kuitenkin vähän iisisti, koska kroppa ei ole tottunut näin tehokkaaseen liikuntaan :). Jospa löytyy pensseli käteen, tai virkkuukoukku? :)
Ihana harrastus sinulla :) keskittymistä, itsensä ja hevosen tutkistelua, toisen huomioon ottamista, rauhallisuutta ja vauhtiakin löytyy. Ja se ihana läheisyys. Tässäpä se juju on että ratsastamista voidaan käyttää terapia-muotonakin.
VastaaPoistaSiitä on kai 25 vuotta kun itse ratsastin viimeksi, liian kauan, se oli mukava harrastus.
Näin on. Mukavaa. Ja sen kautta voi oppia lisää itsestään. Joku sanoi mulle kerran, että keskittynyt ratsastus on hyvä keski-ikäiselle, koska siinä tarvitaan kärsivällisyyttä... :). Siinäpä iso haaste.. ainakin minulle, ainakin tiettyinä päivinä :D!
VastaaPoista