Kirjoittaminen on kivaa. Tietokone ei kuitenkaan aina ole samaa mieltä. Nyt oma galleria on oudon näköinen... :(. Yritin lisätä siihen uusia kuvia, mutta koko sivu muuttui... toivottavasti vain tilapäisesti.

Kuitenkin... eilen oli kevätiltapäivä vuonohevosten parissa. Tosi mukavaa, aurinkoista, lämmintä, hevoset hyvällä tuulella. Pari vuonohevosta sai tehdä työtä ratsastuskentällä, ja nuorin herra vuonis juoksi toisella puolella aitaa yrittäen ymmärtää mitä kiemuroita ja temponvaihteluja ne isommat teki kaksijalkaisten komentojen mukaan... Kohta hän kuitenkin väsyi siihen ja liittyi toisten vuonohevosten auringonottoon.

Kamera oli mukana ja yritin saada uusia näkökulmia kuviin, mutta menin sekaisin kun suosikkivuonis seisoi niin lähellä ja niinkuin puhui silmien kautta omista ajatuksistaan, tulevasta varsasta, ennenvanhaisista maastoretkeistä ja paljon muuta. Jäin kuuntelemaan, kuvien otto keskeytyi. Ihana hetki. Terapiaa!

Ehdin tänään ratsastamaan ennenkuin lumipyry alkoi.
Siihen olen tosi tyytyväinen. Kentän pohja ei kutsunut vauhdikkaaseen ratsastamiseen, välillä lumi oli kova, välillä hanki antoi periksi, vain "päärata" oli "turvallinen", mutta se ei haitannut minua, eikä vuonohevostakaan. Otimme iisisti, varovaisia taivutuksia suoralla linjalla. Muutama voltti. Taas taivutuksia. Sitten vähän irroittavaa ravia, vain pitkillä sivuilla ja pitkällä kaulalla, jotta mahdolliset kelin aiheuttamat kompastumiset ei haittaisi liikaa hevosen tasapainoa.
Oli tosi mukava, rauhallinen hetki. Kuitenkin vuonohevoseni oli entistä kuuliainen pieniin apuihin.
Kun olimme valmiita, ja kävelin tosi varovaisesti liukasta polkua pitkin, pelkäsin että hevonen lähtee edessä tai että minä liukastun sen jalkojen alle, mutta hän käveli mun olkapään kohdalla just niin varovaisesti kuin minäkin, ja sain melkein "nojata" häneen, kun omat jalkani eivät löytäneet sopivaa paikkaa... Yhdessä pääsimme turvallisesti tallin puomiin, ja minä tietysti kiitin häntä! :)
Muutama sekunti sellaista luotettavaa, yhteisymmärrystä... tai sitten olin ollut entistä varovainen pohkeillani enkä "jahdannut" liikaa missään vaiheessa, olin odottanut että hän vastaa omatahtoisesti apuihini... ja hän sitten kiitti näin...
En tiedä, mutta terapiaa kuitenkin!!

Omassa ideanurkassani tapahtuu hassuja... Bratznukke Cloe sai uuden aurinkohatun. Vanha kasettinauha löytyi laatikon pohjasta, sellainen mainosnauha. Näytin talon nuorimmalle, miten nauhaa voidaan vetää kasetista ja ... hain virkkuukoukun ja istuuduin pallille. Nauhan loppuosasta, johon ei voi äänittää mitään, sain sopivan koristenauhan hattuun. Kyllä oli hyvä fiilis kun sain tehdä jotain näin turhaa, kivaa, kokeilumielessä, muuten vain, ja sitten tulos oli niin hyvä! :) Tarkoitan: Cloe näyttää tosi tyytyväiseltä, vai johtuuko se vain valokeilasta joka tuo Bratznuken maailman keskipisteeseen? :)

Lumi ei näy sulavan ollenkaan. Parasta oppia pulkan käyttö... ajattelee nuori neiti Vuonohevonen.
Mutta minä olen aloittanut puutarhatyöt... No jaa, työksi sitä ei voida sanoa, mutta ostin kukkasiemenpussin tällä viikolla. Zuluaster nimeltään. Siniliila. Mukavan näköisiä ainakin pussin kuvassa.
Kävin myös katselemassa sitä vanhaa kotitekoista tiskipöytää, joka on siellä metsän reunassa syvässä lumihangessa ja josta tekisin istutuspöydän puutarhaan (sehän on niin muotia nyt). Haaveilin siitä jo viime kesänä, mutta se on tosi painava, miten saisin sen sieltä metsästä, ja mihin laittaisin sen? Siellä puiden alla se on edes vähäsen suojassa säältä, mutta puutarhassa sateet saavat vapaasti hakata sen vanhoja puupintoja... Nyt olen kuitenkin löytänyt sopivan suojaisan paikan, luulisin. Ja olen myös miettinyt miten saisin sen sieltä metsästä, pulkalla tietysti! Niin kauan kun on lunta maassa. Ainoa ongelma nyt on, että se on tiukasti kiinni jäisessä maassa. No, katsotaan onnistuuko kuitenkin... Terapiaa!

Huomenna on suunnitteilla ratsastusiltapäivä. Olen (taas) ilmoittautunut kurssille, ja haluaisin tietenkin treenata vähän enemmän, ja myös kokeilla edellisestä kurssista saatuja vinkkejä. Samalla syntyy varmaan lisää kysymyksiä ja ongelmia, joita sopii laittaa opettajan eteen ratkaistaviksi. Ennen kaikkea haluan jutella hevosen kanssa. Terapiaa!

Posliinimaalaus tänään oli mukavaa taas. Tätien kanssa naurettiin ja juteltiin kaikenlaista. Ja kulhoon tuli enemmän väriä vuonohevosvarsan harjaan, ja vähän mielikuvituksellisia kiemuroita pisteenä ii:n päälle. Terapiaa!

Talvi senkun jatkuu, muutaman päivän plussakelistä huolimatta.
Mutta hevosen talvikarvan lähtö kyllä selvästi puhuu kevään tulosta.
Ja mielessä alkaa liikkua ajatuksia kukista, puutarhasta, pääsiäisestä ym ym.

Sain toissapäivänä HevosetjaRatsastus-lehden 2/2011 postilaatikkoon. Paljon mielenkiintoista luettavaa taas.
Apassionatastakin oli mukava artikkeli houkuttelevine kuvineen. Yksi esiintyjistä oli klassisen ratsastustaidon perustajan lapsenlapsi, Goncalo Oliveira. Hänen isoisänsä Nuno Oliveira on henkilö, johon usein viitataan kun puhutaan akateemisesta ratsastustaidosta. Artikkelissa oli myös lyhyt selitys, mitä klassinen ratsastus oikein on.

"Klassisen ratsastuksen filosofiaan kuuluu, että rastsastaja kuuntelee hevosta ja oppiminen tapahtuu hevosen ehdoilla. Hevosta ei pidä pakottaa vaan ratsastajan tulee osoittaa hyvää hevosmiestaitoa ja tuntea hevosen psykologia ja fysiologia ja ymmärtää, kuinka se vastaa ärsykkeisiin. Ratsastustekniikassa keskeistä on istunta.--- Klassinen ratsastus ei ole kilpailua muita ratsukoita vastaan. --- Tavoitteena on kokoaminen, helppous, rentous, tarmo ja tietenkin korrekti istunta, Goncalo Oliveira toteaa."

Näin siis Hevoset ja Ratsastus -lehti.
Ja tällaiseen "ratsastustaitoon" minä haluan pyrkiä.

Katsotaan tuleeko sopiva hetki jatkaa treenaamista nyt viikonloppuna...