Sataa, sataa, ropisee... Loma alkoi ja sadekin. ;)
Minkäs sille voi. Sadevaatteet etsitään kaapista ja ulos!

Kesä loppumassako? Ja minulla vielä monta kesä-puutarha-projektia tekemättä.
Kunhan pääsee välillä vuonohevosten pariin "työtä" tekemään niin puutarhahommatkin onnistuu. Jopa siivoamiset sisällä.

Tänäänkin niin pimeää ulkona, mutta jos ensin saa perunat kattilaan kiehumaan, ja pikkuhiljaa vatsan täytteeksi, niin eiköhän sais muutakin aikaan. Vattuja vois käydä katsomassa... Ja kukkapenkkejä perkaamassa. Syksyllähän on tärkeä perkaamisaika, suosikkikasveille pitää antaa lisää kasvutilaa ja vähän ylimääräistä hoitoa, että ehtivät kerätä voimia pitkän talven voittamiseen...

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa! Sadepäiväkin on hyväksi! Oliko sitten loma vai ei!

(En olisi ehkä niin positiivinen sadepäivien suhteen, mutta katsos, olin pari päivää sitten ratsastamassa sateisella ratsastuskentällä läpimärän vuonohevosen selässä, vesi valui kypärän reunan yli, tippui nenänpäähän, ratsastuskäsineet läpimärät, kumisaappaisiin valui hevosen kylkeä pitkin vettä pikkuhiljaa, ja yhteistyö harmaahallakon kanssa oli mitä mahtavin! Hymy suunpielessä nautin täysin ratsastushetkestä, ja nyt jälkeenpäin muistan ja hymyilen. Sade ei aina häiritse! Ei lomaakaan!)

Lomaa oli pari viikkoa. Mitäs minä tein? ... Carpe diem, luulisin. Ei paljon semmoista mitä ehkä "olisi pitänyt"... Siis ihan oikein, niinkö?

Sitten taas töihin.
Ja juhannus tuli ja meni. Juhannuspäivänä sain laitettua lisää porkkanansiemeniä pariin uuteen, tosi pieneen "vihannespenkkiin". Piti vain saada nokkosjuuret pois ensin :). Kyllä minä nautin kuin sain tehdä rauhassa. Pieniä ruutuja siellä täällä puutarhan suosikkinurkassani. Ja viikko jälkeenpäin pieniä kauniita taimia tuli ylös! Aina vain yhtä mukavaa nähdä, että elämä jatkuu.

"Kanankoipilaatikoistani" olen poiminut vähän yhtä sun toista. Luulen, että siihen siemenpurkkiin oli vahingossa karannut suuri määrä paprikansiemeniä... Tulos on sen mukainen. Mutta nehän eivät ehdi enää mitenkään. Pitää katsoa ensi kerralla paremmin, mitä siemeniä siellä oikein on. :) Olen kyllä poiminut muutama nokkonenkin sieltä. Ei ole aavistustakaan, mistä semmoinen harvinaisuus on päässyt mun kukkalaatikkoon :)!

Ruohoa saa ainakin leikata. Ja kukkapenkkien reunoja putsata. Ja paljon muuta. Muuta joka päivä pitää muistaa, mitä carpe diem tarkoittaa. PIeni metsämansikka suuhun kivikkokasvieni viereltä. Ja pienen kukan tarkkailu vähän lähemmältä, miltä se oikein näyttää sisältä, ennenkuin se kuihtuu...

Parin minuutin pysähdys silloin tällöin, katsomaan, kuuntelemaan, miettimään, muuta kuin pakollisia. Niin voi ehkä paremmin jälkeenpäin.

Loma on alkamassa. Vihdoinkin. Puutarhassa kaikki sikin sokin. Ja rikkaruohot kasvaa. Ja kukat kukkii. Ja nyt on korkea aika nauttia kesästä, jos meinaa. Kukin omalla tavallaan.

Jotkut viihtyvät puutarhakeinussa kahvikupin tai hyvän kirjan kera. Minä nautin, kun saan tehdä mitä haluan. Vähän putsaamista siellä täällä, vähän kukantaimien siirtelyä, vähän haravointia, vähän Handyclipiä, ihan mitä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Se on minun lomani.

Silloin ei myöskään huomaa selkäkipua, tenniskyynärpäätä tai muita vaivoja yhtä selvästi :). Ja sitten yhtäkkiä, kun se ajatus pulpahtaa mieleen, niin lähden vuonohevosia katselemaan, juttelemaan tallikoirien kanssa, tai, jos sataa, voi vaikka istua kissanpentujen kanssa keittiön lattialla.

Carpe diem, sanotaan.

Lomaa. Tietokoneenkin seurasta.
Matka maamme etelämpiin osiin. Puutarhassa kastelemista.
Helteiset päivät. Lämpimät illat tallilla, laitumella heppojan kanssa. Varsaa tervehtimässä. Paarmoja ja kärpäsiä huitaamassa. Ja jokunen hetki hevosen selässä. Rauhallisesti vaan, on kuitenkin niin hikistä.
Kaikki kasvaa. Vuonisorivarsa kasvaa kovaa vauhtia. Pitää olla varuillaan että pysyy kaverina ja tuttuna, pitää käydä usein tervehtimässä. Rikkaruohotkin kasvaa, mutta nyt ei enää kannata yrittääkään... kunnes syksymmällä, viimeisenä putsaamisena ennen talven tuloa.
Putsaamisesta puheen ollen, sain ensimmäistä kertaa leikata vuonohevosen harjaa pari päivää sitten. Ei ollut niin yksinkertaista. Vaikka vuonis oli niitä rauhallisempia. Käsivarret kipeät jälkeenpäin jännittämisestä. Tulos oli kuitenkin suhtkoht ensiyrittämältä...

Ehkä tänään ratsastuskurssin kuuntelijaksi? katsotaan...

Suomen kesä on sinivalkoinen...

Kävin vanhempain haudalla ja totesin että jotain sieltä puuttuu. Kaipasin sinivalkoista. Parin kilometrin päässä löysin kauppapuutarhan josta sain etsiä sopivaa kukkaa...

Myyjä oli pahoillaan kun en ollut löytäväni sitä oikeaa... olihan siellä niitä valkoisia lobelioita, mutta jokaisessa oli vähän sinistä mukana, ovat niin vaikeita saada puhtaanvärisiksi... Minä huusin, mutta sitähän minä juuri kaipasinkin! Sinivalkoisia kuin kesän taivas!
No, löysin kyllä punaistakin, ja "ceriseä", ja...

Joskus, tai ehkä aina, luonto sekoittaa värit mitä parhaimmalla tavalla.

Haluaisin kirjoittaa. Paljon. Mutta ulkona on niin lämmintä, sisällä on niin lämmintä. En jaksa lisätä kuvia ainakaan. Tietokoneen keinotekoinen valo on niin tylsä verrattuna suomalaisen kesän tuomaan valoon ja pikkuhiljaa alkavaan myöhäiskesän hämäryyteen. Kuvien kanssa tietokoneilu sirretään myöhempään ajankohtaan.

Mutta haluaisin kirjoittaa. Ratsastamisesta. Miten mukavaa se onkin! Paarmoista ja kärpäsistä huolimatta. Kunhan ratsastaa myöhemmin illalla, ja sopiva tuuli sattuu paikalle. Sain taas pari päivää sitten nauttia vanhan vuonisrouvan pehmeästä laukasta. Meinas viedä minut mukaansa täyttä vauhtia. Innostui. Mutta helteessä otetaan kuitenkin vähän iisisti. Pidetään vain kunto yllä nyt, ja sitten syksymmällä...

Haluaisin kirjoittaa palikoista. Miten ne siirretään sivusta toiseen... ai, mistä palikoistako? Jos haluatte tietää enemmän niin Palikkaratsastaja kirjoittaa omista kokemuksistaan centered ridingistä (palikkaratsastaja.blogspot.com). Tosi hyviä ajatuksia. Kannattaa miettiä siellä hevosen selässä, miten oikein istuu, mitkä ruumiinosat ovatkin jännittyneitä ja siten häiritsevät hevosen liikkumista.

Itse olen kuullut akateemisesta ratsastustaidosta erilaisilla kursseilla ja myös nähnyt ja kerran itse kokenut sellaista työskentelyä oppitunnilla. Hyvin mielenkiintoista. Vähän kuin centered riding, mutta silti erilaista. Yksi keskeinen juttu on yhteys hevoseen. Hevosen ymmärtämistä. Yhteistyön rakentamista. Centered ridingissä puhutaan pehmeästä katseesta... mutta myös pehmeä käsi on erittäin tärkeä. Ja se vaatii kuuntelua. Tunnolla.

Haluaisin myös kirjoittaa siitä, miten paljon rikkaruohoa minulla on puutarhassa. Ja niistä ilonpilkuista jotka piilevät siellä täällä ja joita käyn katselemassa (ja kastelemassa) joka päivä. Voisin kertoa miten paljon istutettua villimetsämansikkaa tänä vuonna tulee. Voisin kirjoitta... Mutta nyt tietokoneen ruutu ei enää houkuta. Haluan pehmän katseen suunnattuna suomalaisen kesäillan aurinkoiseen loistoon. Ja pehmeä käsi haluaa koskettaa taivaansinisiä kissankelloja ja silkinpehmeitä kukanlehtiä. Palaan asiaan kun tulee sateisempi päivä, tai muuten vain tekee mieli kirjoittaa.

Vihdoin hevosen selkään! Sain mennä n. 10 vuotta taaksepäin muistaakseni tämänkertaisen vuoniksen tavat ja temput. Oli ihan mukavaa muistaa ja yrittää korjata istuntaa ja kokeilla viime vuosien opetuksia tämän hevosen selässä! Kyseinen vuonisrouva joutuu työskentelemään aina kun ajamisesta on kyse, joko kesällä kärryllä tai sitten talvella tietenkin reellä. Sen takia yo kuva :).
Tosiaan sain tällä kertaa tehdä enemmän työtä, miettiä mitä niksejä käyttäisin. Tosi mielenkiintoista! Kuitenkin nautin aivan valtavasti... Oli lämmintä, tuuli piti ötökät poissa, vuonohevonen kuunteli, käänteli, kyseli... Jatketaan matkaa yhdessä!

(No nyt jälkeenpäin huomasin, että kuvaa on käytetty jo aikaisemmin näillä sivuilla... no, ei se mitään, hyvin käytetyt soljet ja nahkaremmit ovat mukavaa katseltavaa :). )

Kultaiset kengät, kultaiset jalat...

Monta iltaa ollaan tytön kanssa oltu vettä viemässä hevosille laitumelle. Työtä on tehty hitaasti ja nautiskellen, jotta saisi olla ulkona mahdollisimman paljon. Ja hevosia katsomassa. Aamulla silmien avaaminen on ollut hieman vaikeampaa, mutta viis siitä. Kesäiltaa pitää ottaa talteen. Niitä kauniita on niin vähän.

Hevosen selkään en ole vieläkään päässyt. Kaikkea muuta on ollut, ihan niin kuin työtä olisi enemmän ja lomaa vähemmän kesällä. Mutta kyllä se vielä paranee. Luulisin. Kultaiset kaviot ovat juoksemista varten. Paitsi silloin kun pääsee laitumelle sateen jälkeen mehevää ruohoa syömään.

Metsämansikat toin alunperin lapsuuteni kotinurkilta. Metsästä. Ovat siis aitoja metsämansikoita. Karkaavat sitä mukaa kivikkoympyrästäni nurmikolle. Suurensin jo viime kesänä ympyrän niiden takia, että saisivat lisää tilaa, mutta se ei taida riittää... :) Marjojakin tuli ihan mukavasti, suuhun pantavaksi. Noin ohimennen. Ennenkuin varpuset ehtii.

Kivikkoon haluaisin jotain uutta tänä vuonna. Taidan käydä kirppiksessä joku päivä, sieltä löysin viime kesän uutuuden, ja edellisvuoden, ja... :)

Olen katsonut uutta, tänä keväänä näkyviin tullutta metsänreunaa. Jospa pieni ylimääräinen perunamaa sopisi siihen? Jos tänä vuonna aloitan hommat varovaisesti, niin ensi vuonna on jo suotuisampaa maata perunoille... En tiedä kannattaako yrittää, mutta...

Indisk fingerört on tämän kukan nimi. Luulisin. Ystävä toi omastaan pari vuotta sitten kun se oli kasvanut liian isoksi. Nyt minulla on kaksi. Puutarhan eri nurkat ovat niin eri maata, että istutin ne varmuuden vuoksi kahteen paikkaan. Toisessa, kylmässä ja pitkään-keväällä-märkä- paikassa oleva kukka oli kuolemaisillaan viime vuonna. Siirsin sen pari metriä hieman kuivemmalle paikalle viime syksynä. Nyt se ainakin elää. Toivottavasti se jaksaa kukkiakin. Se on niin pensasmainen ja tilaa täyttävä, ja kukkii pitkään syksyllä. Muistan pari vuotta sitten, niin ensilumi oli jo tullut kun näin että pieni nuppu avautui lumen keskeltä... Ilonpilkku.

Toinen paikka tälle kukalle on keittiönikkunasta näkyvä nurmikonnurkka, kivimuurin edustalla. Näen heti aamulla, jos nuppu on avautunut. :)

Tänään on ollut erikoinen lomapäivä. Tyttö on lukenut hevoskirjoja minulle puutarhassa, samalla olen laittanut m.m. porkkanan siemenet multaan. En ole varma, muistinko tehdä kaikki kunnolla, kun kirja oli niin jännittävä, että olin enemmän hevosihmisten maailmassa kuin puutarhassa :).

Kevätjuhlat, synttärijuhlat, leipomiset, kauppareissut. Nyt saa riittää. Loma alkaa. Koulussa on kirjoitettu lomatoivomuksista. Minä toivon hevosystävällistä kesää. Ainakin kaikille hevosystäville. Mahdollisimman vähän hyttysiä, mäkäräisiä yms. Sopivan lämmintä. Sadetta silloin tällöin, öisin, ettei kenttä olisi niin pölyinen.

Lomaa on kuitenkin. Ensin vain pienet mukavat synttärijuhlat, niin sitten tallivaatteet päälle!

Jostain syystä kuvien tuonti blogiin epäonnistuu nyt, joten tekstiä vain.

Olisi korkea aika avata uusi multasäkki ja siirtää tomaatit isompiin ruukkuihin. Flunssa saa minut kuitenkin pysymään enemmän sisällä.
Kani sai ruohoa aamulla, ja samalla kävin katsomassa kukkapenkkejä tietysti. On nimittäin niin helppoa kerätä ruokaa kanille kukkapenkeistä :)! Voikukkia, apilaa ja tavallista ruohoa löytyy vaikka millä mitalla!

Samalla näin leviävät perennat. Voisin siirtää tämän tuohon toiseen penkkiin, ja tästä sais uuden kukan siihen tyhjään nurkkaan, ja jos siirrän tämän tuonne taakse, niin tähän mahtuisi uusi.....

Ihanaa, miten paljon ideoita ulkona syntyy! Ja viereisestä pellosta saa kerätä kivikokoelman puutarhan taaimpaan nurkkaan hallasuojaksi!!

Kyllä minä toteutan ainakin osan näistä ideoista. Kunhan flunssa antaa periksi!

Eli: olisiko tämä se päivä jolloin saisin maalattua uuden pöytäliinan ensi viikon lastenkutsuja varten? Lakana on hankittu. Värikyniä on kaapissa. Suunnitelma on kehittymässä päässäni. Puuttuu vain itse teko.

Idegumman on taas keksimässä jotain hassua...

Kohta alkaa kesäaika hevosillekin.
Ruoho kutsuu jo aidan toiselle puolelle. Jauhokuonot pistävät nenänsä siihen heti kun veräjän ulkopuolelle pääsevät. Mukaan saattaa lentää yllättynyt ratsastajatäti! :) Mutta joskus täti (minä) onkin varuillaan ja vuonis saa odottaa toista tilaisuutta! Olen kyllä oppinut vähän, mutta täytyy todellakin olla valppaana.

Ruotsinkielisellä sivuillani kerroin uudesta vuonispoikasesta. Syntyi vajaat viikko sitten. Tosi mukava herrasmies. Nukkuu välillä niin sitkeästi että täytyy katsoa hengittääkö. Pari minuuttia myöhemmin hän ryntää täyttä laukkaa tarhan ympäri villinä ja iloisena. Kunnes äiti hörähtää "ota nyt vähän rauhallisesti, poika, tarha on liukas tuossa nurkassa viime sateen jälkeen, koita pysyä pystyssä". Poika vastaa "joo, joo" ja pyörähtää taas villiin tanssiin ja tekee sitten äkkipysähdyksen äidin viereen maitoa juomaan...

Puutarhassa ei ole tehty paljon mitään. Tallilla täytyy olla, ellei muuten, niin pientä vuonisherraa katsomassa. Ja aina löytyy tekemistä lähistöllä. Vettä kanistereihin illaksi, viimeisten talvikarvojen haravointia tallipihalta, tai harjojen puhdistamista... Kunhan hevosten lähellä saa olla.