Enhän minä enää kirjoita tähän blogiin :)! Mutta kun... kun löysin niin ihanan kirjan kirjastosta, josta on vain pakko kertoa muille, suomen kielellä!

Eli kyseessä on Sanna Vatanen, Neulo virkkaa kirjo jämälangasta!

Kauniita kuvia ja erikoisia malleja ja niksejä.
Mutta...

... se mikä sai minut suureen hymyyn oli esipuhe:

Lukijalle.
Pakastepusseihin pelastettuja langanpätkiä. Pieniä ja pölyisiä lankasykeröitä. Ihailtavan laaja kokoelma aiemmista neuleista jääneitä vajaita lankakeriä. Kymmenen vuotta sitten poistomyynnistä ostettua ale-lankaa. Niin uskomattoman kaunis lankavyyhti, ettei sitä ole raaskittu edes avata, mutta jota joskus pidetään hetki kädessä ja sanotaan "ooh". Ehdotonta langanostokieltoa uhmaten ulkomaanmatkalta hankitut kolme ihan erilaista ja toisiinsa sopimatonta kerää. Kertaalleen jo neulottu, purettu, pesty ja uudelleen keritty pino puserolankaa - tai jos kahteen kertaan, niin sitä ei tunnusteta kenellekään.Mummon kokoelmista jäänyt lapanen. Kasseittain erilaisia ja epämääräisen kokoisia koetilkkuja. Ehkä myös muutama keskeneräiseksi jäänyt neuleen tekele. 
Ja näillä kaikilla tiukempi koskemattomuussuoja kuin tiedustelupalvelun arkistoilla. Silläkin uhalla, että se saattaa herättää perheenjäsenissä vienoja kysymyksiä ja kulmien kohotuksia. Kuulostaako tutulta?

Käy kirjastossa katsomassa kirjaa, tai kirjakaupassa, tai netissä hakemassa lisätietoja kirjailijasta.
Vain vinkkinä, jos on harmaantuntuinen päivä...