En lähetä ystävänpäiväkortteja. Yleensä. Mutta kun kameralinssin eteen tuli tämmöinen kuva niin on pakko laittaa eteenpäin. Jano on iso. Vesipaljuun mahtuu kaksi jauhokuonoa, jos ollaan tarpeeksi kavereita. Paljusta näkyy vain kolmasosa, luulisin, lunta on paljon, ja kun lämmintä vettä on kaadettu paljuun niin se uppoaa lumeen.
Minullakin on jano. Tekisi mieli treenata viime viikonlopun ratsastuskurssilta saatuja opetuksia. Mutta kuumetta on 38 astetta, joten parasta pysyä sisällä, ja eniten makuulla. Saa treenata mielessä nyt.

Outoa mitä auringon säteet tähän aikaan vuodesta tekee ihmiselle... Puutarhasta alkaa unelmoida, uusia projekteja, uusia lajeja, uusia asetelmia... Mutta siellä suosikkinurkassahan on vielä ainakin metrin verran lunta!! Se ei taida haittaa ihmisen mieltä... silmä näkee ne vihreät versot siellä lumen alla jossain... Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Posliinimaalausta siihen asti. Vähän isotassuja purkin kylkeen, ja ehkä samanlainen purkki vuonohevosaiheilla. Katsotaan mitä ehtii ennenkuin kurssi päättyy taas, ja kevättouhut vie aikaansa...