Jauhokuonoiksi sanotaan joskus. Vuonohevoset. Se on totta, se näkyy selvästi.
Eka tapaaminen aikoinaan oli n. 1997, kun tapasin kaksi Norjasta tullutta vuonohevosta Uudessakaarlepyyssä (Pohjanmaalla), Markenin eläinpihalla. Siitä lähtien vuonohevonen on ollut ehdoton ykkössuosikki. Leveän selän mukavuus, ja hevosen rauhalliset liikkeet sopivat minulle.

Nyt on kyllä näin, että nautin kyllä vauhdistakin. Mutta sitäkin kyllä riittää näillä nelijalkaisilla. Olen kerran ollut slalommäessä. Oli kyllä mukavaa. Nautin vauhdista. Nautin tuulesta kasvoissani. Mutta jälkeenpäin ajattelin, että mieluummin nautin samasta vauhdista ja tuulesta hevosen selässä, joko pitkällä pehmeällä metsätiellä tai sitten esteradalla. Sen jälkeen en ole seisonut slalomsuksilla mutta kylläkin "satulajalustimissa".

Muuten, jos haluatte tavata vuonohevosia, niin tästä (markens.webs.com) osoitteesta löytyy ne kaksi, jotka tapasin aikoinaan, ja pari muutakin! Muuten löytyy kyllä vuonohevosia Suomesta vähän sieltä täältä. Useimmiten norjalaisittain leikatulla harjalla, joskus harja jää vahingossa, laiskuudesta tai tahallaan leikkaamatta. Mutta mukavia jauhokuonoja kuitenkin!