Eilen olin taas parturin hommissa :). Huomasin yhtäkkiä seisovani vuonohevosen edessä sakset ja kampa kädessäni. Toisen kerran elämässäni sain yrittää saksia sopivan kaaren suosikkihevoseni niskan koristeeksi. En ollut täysin tyytyväinen tulokseen, tälläkään kertaa, mutta hevonen seisoi rauhallisesti, sain puhua sen kanssa samalla, ja harja ainakin lyheni. Ensi kerralla paremmin, uskotaan.
Mulle tämäkin hetki oli terapiaa :).