Mulla ei ole ihan ajankohtaisia kuvia. Myönnän. Mutta voin kertoa, että tänään oli lunta hevosenkenkien alla ja valitettavasti myös niiden sisällä. Muuten ihan mukavantuntuinen ilma. Vuonisrouva oli saanut levätä muutaman päivän eikä meinannut ensin yrittääkään mitään, aivan kuten minä hölkkäämisen alussa, enhän minä jaksa. Mutta pikkuhiljaa pääsee "oikeaan hengitykseen" ja sitten voidaan jopa tehdä vähän työtä! Olin tosi tyytyväinen jälkeenpäin. Ainoa pyrkimykseni oli "pehmeät kädet", kuuliainen hevonen, liikuntaa vaikka vain kävellen, ja vähän taivutuksia. Ei pakottamista. Vuonis huomasi aika pian, että tänään kannattaa kuunnella, eikä vain kävellä omia teitä. Ja pehmeys pysyi. Kunnes jauhokuono päätyi heinäkärryyn, ennenkuin ratsastaja ehti reagoidakaan... No, ei vahinkoja. Vuonisrouva joutui vain odottamaan vielä vähän ennenkuin sai iltaheinänsä. Muuten hänkin oli tyytyväinen. Ainakin näytti siltä.
Ratsastusterapiaa ja hevosterapiaa parhaimmillaan!