Kohta alkaa kesäaika hevosillekin.
Ruoho kutsuu jo aidan toiselle puolelle. Jauhokuonot pistävät nenänsä siihen heti kun veräjän ulkopuolelle pääsevät. Mukaan saattaa lentää yllättynyt ratsastajatäti! :) Mutta joskus täti (minä) onkin varuillaan ja vuonis saa odottaa toista tilaisuutta! Olen kyllä oppinut vähän, mutta täytyy todellakin olla valppaana.

Ruotsinkielisellä sivuillani kerroin uudesta vuonispoikasesta. Syntyi vajaat viikko sitten. Tosi mukava herrasmies. Nukkuu välillä niin sitkeästi että täytyy katsoa hengittääkö. Pari minuuttia myöhemmin hän ryntää täyttä laukkaa tarhan ympäri villinä ja iloisena. Kunnes äiti hörähtää "ota nyt vähän rauhallisesti, poika, tarha on liukas tuossa nurkassa viime sateen jälkeen, koita pysyä pystyssä". Poika vastaa "joo, joo" ja pyörähtää taas villiin tanssiin ja tekee sitten äkkipysähdyksen äidin viereen maitoa juomaan...

Puutarhassa ei ole tehty paljon mitään. Tallilla täytyy olla, ellei muuten, niin pientä vuonisherraa katsomassa. Ja aina löytyy tekemistä lähistöllä. Vettä kanistereihin illaksi, viimeisten talvikarvojen haravointia tallipihalta, tai harjojen puhdistamista... Kunhan hevosten lähellä saa olla.