Tässä suomenkielisessä blogissani on vuorossa 55. kirjoitus. Ruotsinkielisessä on jo 100 kirjoitusta... Se tarkoittanee, että puhun suomea puolet vähemmän kuin ruotsia... Joo, pitää kai paikkansa.

Mutta ratsastan vuonohevosia molemmilla kielillä yhtä paljon. Jos läheisyydessäni olisi enemmän suomenkielisiä heppaihmisiä puhuisin vielä enemmän...

Tänään pääsin taas taivutuksia treenaamaan. Mutta totesin, että kuskin pitäisi käydä itse treenaamassa taivutuksia... Mulla on kyllä muutama fysioterapeutti-käynti takana, tenniskyynärpään takia, mutta muukin kroppa on jäykkä... Sen huomasin viikko sitten kun ratsastin ilman satulaa, en kyllä oikein pysynyt paikallani hevosen selässä. Jos yläkroppa olisi liikkuvampi, olisi ihan toinen tilanne.

Tänään kuitenkin vanha vuonisrouva oli hyvällä ja rauhallisella tuulella. Kuunteli, kysyi, liikkui, ihmetteli ristiriitaisia apujani, mutta jatkoi työskentelyä. Ihan mahtava tunne jälkeenpäin!

Ja talvikarva lähtee... :) ... :(... kelpaako hevosen talvikarva huovutukseen?? Onko joku yrittänyt? Tein kesällä pienen hevospään lampaanvillasta ja päälle hevosen talvikarvaa, mutta ei se oikein meinannut pysyä "koossa"...

No, niitä ideoita tulee ja menee, ja ne arkistoidaan, joskus seuraa tuloksiakin. Pääasia on, että on mukavaa tekemistä! Omassa ideanurkassaan!

En lähetä ystävänpäiväkortteja. Yleensä. Mutta kun kameralinssin eteen tuli tämmöinen kuva niin on pakko laittaa eteenpäin. Jano on iso. Vesipaljuun mahtuu kaksi jauhokuonoa, jos ollaan tarpeeksi kavereita. Paljusta näkyy vain kolmasosa, luulisin, lunta on paljon, ja kun lämmintä vettä on kaadettu paljuun niin se uppoaa lumeen.
Minullakin on jano. Tekisi mieli treenata viime viikonlopun ratsastuskurssilta saatuja opetuksia. Mutta kuumetta on 38 astetta, joten parasta pysyä sisällä, ja eniten makuulla. Saa treenata mielessä nyt.

Outoa mitä auringon säteet tähän aikaan vuodesta tekee ihmiselle... Puutarhasta alkaa unelmoida, uusia projekteja, uusia lajeja, uusia asetelmia... Mutta siellä suosikkinurkassahan on vielä ainakin metrin verran lunta!! Se ei taida haittaa ihmisen mieltä... silmä näkee ne vihreät versot siellä lumen alla jossain... Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Posliinimaalausta siihen asti. Vähän isotassuja purkin kylkeen, ja ehkä samanlainen purkki vuonohevosaiheilla. Katsotaan mitä ehtii ennenkuin kurssi päättyy taas, ja kevättouhut vie aikaansa...

Viikonloppu on ollut täynnä vuonohevosia, ratsastamista, akateemista ratsastustaitoa, ja vähän muutakin. Olen nauttinut täysillä. Vaikka hermotkin ovat olleet pinnalla silloin tällöin. Miten pärjään, miten jaksan, millä tuulella hevonen on...

Mitä olen oppinut? Lyhyesti:
1. missä jalkateräni keskeisin kohta on, siis missä tasapaino tuntuu parhaiten, jonka seurauksena sain pidentää jalustinhihnan pari reikää :)
2. missä hevosen takajalat ovat ja miten pitää kuunnella/tuntea jotta tietää miten hevonen työskentelee (ja kun hevonen on joutunut kunnon työhön, niin huomaa miten tyytyväinen hän on jälkeenpäin)
3. missä omat käteni/käsivarret EIVÄT saisi olla, ja miten huonosti jännittyneet käsivarret tomivat, jonka seurauksena huomasin, taas kerran, miten vähän tarvitsee pikkusormea liikkua jotta hevonen vastaa, joo, mä kuulin jo, ei sun tarvitse huutaa :)

Treenaamista siis on. Hyvä näin. Tänään otan kuitenkin vähän iisisti, koska kroppa ei ole tottunut näin tehokkaaseen liikuntaan :). Jospa löytyy pensseli käteen, tai virkkuukoukku? :)