Eilen oli se niskakipu. Tänään kävin ratsastamassa. Nyt ei ole enää kipua! Kyllä se piilee siinä jossain, mutta se ei häiritse. Sain lämpöä, verryttelyä, liikuntaa. Hevosen hoitamisesta, kavioiden puhdistamisesta, harjaamisesta, vesipaljujen täyttämisestä, hevosen kanssa juttelemisesta...
... ja ennen kaikkea ratsastamisesta. Piti saada hevonen kuuntelemaan, rentoutumaan, mutta myös juoksemaan pahimmat energiat pois, jotta se olisi "tasapainossa" seuraavan ratsastajan noustessa selkään. Paljon ravia ympyröissä ja välillä pitkin askelin ulkoradalla. Ja sitten taas pieniä taivutuksia käynnissä, kiemuroita koko radan leveydellä. Lyhyt ratsastushetki, mutta paljon sisältöä. Siltä tuntuu nyt jälkeenpäin. Arvokasta!