Ratsastajana kokee silloin tällöin (välillä useinkin) että hevonen ei tee pyyntöjen mukaisesti, treenit eivät onnistu, suorituksista tulee kamppailua ja sen seurauksena huono olo, negatiiviset ajatukset. Jos rahaa riittää ja suorituksia halutaan, niin ruvetaan ehkä etsimään parempaa suorituskykyisempää hevosta. Saattaa kuitenkin olla niin, että oikea perspektiivi puuttuu.

Jos saisi ajatukset vähän "Shaken and stirred" niin perspektiivitkin olisivat vähän realistisempia. Oikein ja väärin, oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus, hyvä ja huono. Tilanne voisi muuttua, jotta huomaisi ettei ehkä hevosessa olekaan se suurin vika...

Tällaiset järisyttävät kuvat löytyvät seuraavasta hesteguidenin galleriasta. Minun täytyy kuitenkin varoittaa vähän: kuvat ovat hyvinkin realistisia, voimakkaita, tavallaan kovia mutta saivat silmini kyyneliin oman tyytymättömyyteni takia... On myös hyvä lukea kuviin liityviä artikkeleita, koska kuvien tausta selviää paremmin, ja voimme ehkä ymmärtää, että kuvat raakuudessaan kuvaavat lämpöä, iloa, toivoa, elämää...

Tässä linkki, valokuvaajana Svaleröd:
http://www.hesteguiden.com/images/galleribilder/index.html

Todella puhuttava on kuva, missä rullatuoli jää tien pientareelle, kun ratsukko lähtee hiljaiselle maastolenkille. Hevonen antaa lainata kroppansa ja jalkansa liikuntakyvyttömälle hetkeksi, jotta tämä saisi tuntea liikkumavapauden ilon...