Tuntuu siltä, ettei tämä suomenkielinen sivuni oikein kiinnosta ihmisiä.
Joten keskityn ruotsinkieliseen sivuni ylläpitoon. Harmittaa, mutta en ole myöskään ollut kovin aktiivinen itse.
Jos kuitenkin joku haluaa katsoa kuvia, tai lukea ruotsinkielistä tekstiä, niin olette tervetulleita mitthobbyrum.blogspot.com sivuun. Ja jos huomaatte jotain, mistä haluaisitte selitystä suomen kielellä, niin meilaa toki (idegumman[ät]gmail.com), ennemmin tai myöhemmin vastaan!

Hyvää kevään jatkoa kaikille! Ja heppahöperöille oikein mukavaa yhteistyötä hevosten kanssa!

Kiinnostaako horsemanship?
Haluaisitko lukea enemmän hevosen ymmärtämisestä?
Tuntuuko ikävältä kun ratsastuskoulun opettaja käskee sinua lyhentämään ohjasotetta vaikka sinusta tuntuu jo että hevonen "väittää vastaan"?
Itketkö sisälläsi kun joudut "kiristämään" pohkeiden käyttöä?

Ehkä kannattaa lukea yhden TunneHevonen-lehden ja huomata, että on muita keinoja, "pehmeän linjan" puolustajia löytyy ympäri Suomen...
En halua mainostaa tiettyä lehteä, mutta tiedän miten hyvältä tuntuu lukea sellaista, mitä itse ajattelee, kun pitkään aikaan on vain kuullut että "oot liian pehmeä, sun täytyy näyttää että olet pomo". On olemassa pehmeämpi tie yhteistyöhön voimakkaan hevosen kanssa. Se on ehkä pitempi tie, mutta pehmeämpi ja kestävämpi, ja antaa paljon molemmille osapuolille!

Ystävänpäiväkortti. Omatekoista paperia. Akvarellivärejä. Virkattu pitsikukka.
Paperissa näkyvät huonosti revityt paperinpalaset... sydänmuotoinen tumma pala sattui oikeaan paikkaan, sai punaisen kehyksen, voilá! ystävänpäiväsydän!

Ruotsinkielisessä blogissani (mitthobbyrum.blogspot.com) olen kertonut "paperitehtaan" tarinani. Ja se tarina kyllä jatkuu. Vielä muita paperilaatuja pitää kokeilla. Viimeksi huomasin aamupuurokauraryynipaketin olevan mukavaa laatua, pitää kokeilla "Nalle"-paperia seuraavaksi! Aika äkkiä kertyy tarpeeksi paketteja paperimassaksi.

Haluatteko tietää enemmän menetelmästäni? Laita viesti meiliin, niin laitan lyhyen koosteen tekemistäni virheistä :)!

Posliinimaalausta parhaimmillaan. Kolme kissaa kolmesta sukupolvesta posliinitaululla lähetetty polttouunin hoitajalle. Eli nyt saa vain odottaa, ja toivoa että tulos antaa hyvän perustan seuraavaa maalausta varten. Koska kissat on maalattu kaakelilevylle niin värit tahtoo vaaleta aika paljon polttouunissa, kaakelihan imee väriä ihan toisella tavalla kuin muu posliini. Ja tiedän, että minulla on vaikea maalata samaa motiivia toisen kerran, se tahtoo olla vähän yksitoikkoista, haluan aina jotain uutta... Mutta yritän kuitenkin.

Samassa poltossa on pieni kukkaruukku (tai miksei viilipurkki), johon olen "piirtänyt" puutarhakukkiani puutarhani suosikkinurkan tiiliseinää vasten... Siihen tulee siis hosta funkia, orvokkeja, kehäkukkia, liljoja, metsämansikoita, silkkikukkia jne... Jos onnistuu... Paljon värejä kuitenkin seuraavassa maalauksessa. Nyt oli vain mustaa kynänjälkeä. Kyllä minä nautin tästä!

Äänestys suoritettu, vähän vastahakoisesti.
Päivän ulkoilu supistui sanomalehden hakuun, "kotimatkalla" oli niin kylmä tuuli että vanha kasvohalvaus tuntui kurkistavan nurkan takana :(...

Sisäkukat uskovat kevään tuloon. Joulutähti päästi kukkalehtensä kompostiin ja näyttää nyt vihreyttä kuin marraskuussa! Amaryllikset leikattu, alkavat kerätä voimia ja lehtiä kesän ulkoiluun.

Ulkokukat keräävät voimia... tai ei sittenkään, nukkuvat kai vielä.
Nyt olisi kai aika kerätä voimia itsekin, liikkua monipuolisesti, jotta olisi hyvässä kunnossa ja pirteä kun lumi sulaa ja saa taas päästä mielikuvituksensa liikkeelle puutarhassa!
Joka tapauksessa, nyt on se hyvä aika liikkua, vaikkapa sisällä! Hyvää musaa soimaan ja pieni hyppytunti, tai kävely ruokapöydän ympäri (molempiin suuntiin), tai jos on kuntopyörä niin sillä mäkeä ylös ja alas kuvituksellista metsää halki... Tai jos mieluiten istuu, niin käsivarsia pyörittää ja venyttää sinne tänne, että verenkierto pääsee liikkeelle...

Huomaatte kai että yritän saada oma mielialani siihen kuntoon, että liikkuisin itse... Ei se aina niin helppoa ole, vaikka ei olisi esteitäkään. Jos ei muuta, niin hymyilkää tälle höperölle, joka kohta menee sohvalle makaamaan... niin ainakin suu saa venyä vähän :)!

Virkatut koristekivet, virkatut kukat ovat kuulleet oman ideanurkkani projekteihin... pieniä mukavia käsitöitä, mutta se on aika pientä verrattuna projektiin, joka Kaija Papu on ottanut suorittaakseen. Novitan blogissa http://www.novita.fi/blogit/576167 löytyy kuvia, selityksiä, ongelmaratkaisuja tien varrella.

Miten uskaltaa ottaa tehtäväkseen virkata/kutoa poliisiauton reaalikoossa?? Luin jostain, että särkylääkkeitäkin on matkan varrella tarvittu, mutta että vahingosta viisastuu, eli taiteilija itse hankki avustajia ettei tenniskyynärpään kailtaisia ongelmia pääsisi esiin...

Todella mahtavaa nähdä, muun muassa kudottujen lamppujen tekoa, miten yksityiskohtaisesti no on tehty, jopa ruuvien urat on neulottu paikoilleen täsmällisesti...

Luovaa iloa, tai iloista luomistyötä... saa minut lankoja etsimään, projekteja keksimään...

Ratsastajana kokee silloin tällöin (välillä useinkin) että hevonen ei tee pyyntöjen mukaisesti, treenit eivät onnistu, suorituksista tulee kamppailua ja sen seurauksena huono olo, negatiiviset ajatukset. Jos rahaa riittää ja suorituksia halutaan, niin ruvetaan ehkä etsimään parempaa suorituskykyisempää hevosta. Saattaa kuitenkin olla niin, että oikea perspektiivi puuttuu.

Jos saisi ajatukset vähän "Shaken and stirred" niin perspektiivitkin olisivat vähän realistisempia. Oikein ja väärin, oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus, hyvä ja huono. Tilanne voisi muuttua, jotta huomaisi ettei ehkä hevosessa olekaan se suurin vika...

Tällaiset järisyttävät kuvat löytyvät seuraavasta hesteguidenin galleriasta. Minun täytyy kuitenkin varoittaa vähän: kuvat ovat hyvinkin realistisia, voimakkaita, tavallaan kovia mutta saivat silmini kyyneliin oman tyytymättömyyteni takia... On myös hyvä lukea kuviin liityviä artikkeleita, koska kuvien tausta selviää paremmin, ja voimme ehkä ymmärtää, että kuvat raakuudessaan kuvaavat lämpöä, iloa, toivoa, elämää...

Tässä linkki, valokuvaajana Svaleröd:
http://www.hesteguiden.com/images/galleribilder/index.html

Todella puhuttava on kuva, missä rullatuoli jää tien pientareelle, kun ratsukko lähtee hiljaiselle maastolenkille. Hevonen antaa lainata kroppansa ja jalkansa liikuntakyvyttömälle hetkeksi, jotta tämä saisi tuntea liikkumavapauden ilon...

Amarylllis vm 2010 kukkímassa välipäivinä 2011.
Kyllä se pääsee vielä tänä kesänä ulos puutarhaan voimia keräämään, niin katsotaan miten ensi jouluna!!

Uudet vuodet, uudet kujeet, konttoritarvikkeita myyvä henkilö tapaa aina sanoa tähän aikaan vuodesta. Siis mitkä kujeet tähän omaan ideanurkkaan?

Amaryllis kukkii, neljä kirkkaanpunaista kelloa. Siis ei mikä tahansa amaryllis, vaan edellisjoulun amaryllis, joka koko kesän ja myöhään syksyyn asusteli pensaiden varjossa puutarhan lempinurkassani! Olen niin ylpeä! Vaikka enhän minä tehnyt paljon mitään, yritin seurata aikakauslehdestä leikkaamaani ohjeita.
Puutarhajuttuja alkaa jo kiertää päässäni. Jonkinlainen kukkapöytä, istutuspöytä, mitä vaan pöytä lankuista tai jostain siihen lempinurkkani seinää vasten... Ja kukkatavaratalosta on hankittu vähän pientä tavaraa lahjakortin avulla... Katsotaan.

Käsitöitäkin pyörii päässä. Perheen nuorin on alkanut nähdä mitä langoista voisi tehdä, ja kohta saan jopa ostaa uutta lankaa, kun varastosta ei löydy sopivaa!! :) Samalla löydän vanhoja käsitöitä, joita vois valmistella pikkuhiljaa, tai edes viedä vähän valmiimpaan asteeseen.

Tallihommia on tehty jonkin verran, ettei tavat unohdu, mutta ratsastus on paussilla. Pitäisi kuitenkin pikaisesti saada aikaan säännöllinen treenaus, olenhan sentään ilmoittautunut jo ratsastuskurssille maaliskuussa!!!

Posliinimaalaus alkanee tällä viikolla, jos kiinnostuneita riittää... Mitä ihmettä teen valkoposliinistani jos ei järjestetä kurssia! Tulee silloin miettimistä...

Siis ideoita riittää, vanhoja ja uusia. Kunhan kroppa kestää. Ja jos se rupeaa moittimaan, täytyy miettiä mitä voi tehdä niillä rästeillä mitä on...

Toivotaan kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Nähdään!