Kevät saapui jo. Huomasitteko? Eikö? Ei hätää, kyllä tämä vielä pitkittyy. Ainakin voi näin uskoa, jos mene ulos tänään ilman takkia. Brr, kylmä tuuli...
Muutama peruna on pantu multaan kylvölaatikkoon eteisen ikkunalaudalle. Ihan vaan kokeeksi. Ja erilaisia kukansiemeniä on muutamassa purkissa olohuoneen ikkunassa. Ihan vaan kokeeksi. En siis usko kovin paljon hyvään tulokseen, mutta on vain pakko kokeilla kuitenkin. Sehän ei maksa ylimääräistä.
Viime kerralla oli kuva hevostarhasta ja pieni toivomus kuivasta ratsastuskentästä. Näin kävi. Viikko sen jälkeen oli aivan mukavaa ratsastaa kurssilla, saimme ihan kesäfiiliksiä, sekä vuonohevonen että minä. Ja kurssi meni hyvin. Sain muutaman tosi hyvän vinkin just senhetkisen vuonohevosen ratsastamiseen. Miten kontakti pidetään pehmeänä mutta hevoselle hyvin selvänä, ettei hän yritä "karata" käsistä. Itse sain määräyksen hengittämään, istumaan rauhallisena käsivarret rentoina. Tätä minä tarvitsinkin: painopiste alemmaksi satulaan eikä olkapäiden tasolla. Tiedän miten jännitän kun yritän liikaa. Itse asiassa hevonen pääsee enemmän tekemään hyvää työtä, kunhan minä en jännitä istunnalla, pohkeilla eikä käsillä...
Kuulostaa ehkä oudolta tämä edellinen, mutta on tosi mielenkiintoista yrittää yhä pehmeämmin ottein saada hevosta ymmärtämään. Ja hevonen on paljon tyytyväisempi jälkeempäin kun kamppailua on vältetty.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Tunnisteet:
akateeminen ratsastustaito,
hevoset,
hyvä olo,
puutarha,
ratsastus,
suomalainen kevät,
terapia,
vuonohevonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti