Siemeniä sikin sokin kanankoipilaatikossa. Enpäs tiedä miten onnistuu. Ja kuinka kauan kestää ennenkuin tiedän mitä niistä tulee. Pienimmät, kanttiset lehdet voisivat olla "leijonakita", taimia on paljon, siemenethän olivat niin pieniä, niin pieniä. Eipä maksa paljon tämäkään huvi. Joten jatketaan.

Harmaahallakko yllätti minut eilen. Oli tosi tuulinen päivä, ratsastuskentän hiekka lensi välillä silmiin, luulin että vuonohevonen ihan kohta hyppää sivuun tai ryntää kentän toiselle puolelle... Mutta harmaahallakko käveli rauhallisesti, kuunteli, yritti kerran päästä kentän laidassa kasvavaan ruohoon, mutta hyväksyi protestini melko välittömästi, jatkoi kuuntelemista, ja lopuksi, kun ajattelin "kaula alas pitkäksi" ja laskin käteni rennoiksi, vuonohevonen yhtäkkiä haukotteli suuresti pari kertaa, niin että ohjat tuntuivat leijuvan ilmassa muutaman sekunnin ajan :)! Onko niin tylsää? kyselin, mutta muistan kuulleeni joskus, että jos hevonen haukottelee, niin se on hyvän olon merkki, se on rento, rauhallinen, eikä yhtään jännittynyt tai epämukavassa olossa. Joten minäkin siinä rauhoituin, ja kun menimme kentästä pois, niin hän ei edes yrittänyt napata ruohoa itselleen, vaikka nurmikkoa oli polun molemmilla puolilla. Vuonohevonen oli tyytyväinen. Kuten minäkin.

Ulkona on kevään kauniin päivä. Tietokone latautuu, pesukone käy. Kohta menen ulos pyykkinarua pukemaan :)!

Pieni kasvihuone odottaa vielä laatikossaan kokoamista. Ehkä se olisi päivän juttu. Ja sitten laitan multaa isoon "kanankoipilaatikkoon" ja kaadan sinne kaikki viime vuonna keräämäni siemenet. Kaikki pienet alut saa sitten oman purkkinsa, ja sitten tulee veikkauskilpailu oman itseni kanssa. Tämä on varmaan akleja, tämä on palava rakkaus, tämä on... rikkaruoho, tämä on päivänkakkara, tämä on pensee (suomenkielinen nimi orvokki?) ja tässä on varmaan... rikkaruoho... ja ... eikun.. varmaan... no vihreä kuitenkin!

Lupaan kertoa miten onnsituu. Jos nimittäin saan siemenet laitettua multaan tänään! Ylös, ulos ja mars!

Kevät saapui jo. Huomasitteko? Eikö? Ei hätää, kyllä tämä vielä pitkittyy. Ainakin voi näin uskoa, jos mene ulos tänään ilman takkia. Brr, kylmä tuuli...

Muutama peruna on pantu multaan kylvölaatikkoon eteisen ikkunalaudalle. Ihan vaan kokeeksi. Ja erilaisia kukansiemeniä on muutamassa purkissa olohuoneen ikkunassa. Ihan vaan kokeeksi. En siis usko kovin paljon hyvään tulokseen, mutta on vain pakko kokeilla kuitenkin. Sehän ei maksa ylimääräistä.

Viime kerralla oli kuva hevostarhasta ja pieni toivomus kuivasta ratsastuskentästä. Näin kävi. Viikko sen jälkeen oli aivan mukavaa ratsastaa kurssilla, saimme ihan kesäfiiliksiä, sekä vuonohevonen että minä. Ja kurssi meni hyvin. Sain muutaman tosi hyvän vinkin just senhetkisen vuonohevosen ratsastamiseen. Miten kontakti pidetään pehmeänä mutta hevoselle hyvin selvänä, ettei hän yritä "karata" käsistä. Itse sain määräyksen hengittämään, istumaan rauhallisena käsivarret rentoina. Tätä minä tarvitsinkin: painopiste alemmaksi satulaan eikä olkapäiden tasolla. Tiedän miten jännitän kun yritän liikaa. Itse asiassa hevonen pääsee enemmän tekemään hyvää työtä, kunhan minä en jännitä istunnalla, pohkeilla eikä käsillä...

Kuulostaa ehkä oudolta tämä edellinen, mutta on tosi mielenkiintoista yrittää yhä pehmeämmin ottein saada hevosta ymmärtämään. Ja hevonen on paljon tyytyväisempi jälkeempäin kun kamppailua on vältetty.