Luin edelliset kirjoitukseni ja saan yön sateen jälkeen todeta, että totta puhuin. Minkähänlainen ratsastuskenttä on näiden sateiden jälkeen...? Lumi on paljon likaisempi tänään kuin eilen... eli vanhat roskat tulevat esiin.
Toinen juttu joka tuli mieleen... Olen kyllä ruotsinkielinen mutta eikö suomenkielinen sanonta kuuluu: Hiljaa hyvä tulee. Tai jotain sinne päin. Se pätee varmaan siihen akateemiseen ratsastamiseenkin. Muistan lukeneeni jostain hevoslehdestä, että joku tunnettu hevosihminen on sanonut: Jos haluaa opettaa hevoselle jotain uuttaa nopeasti, niin kannattaa tehdä se hitaasti ja kärsivällisesti, silloin se parhaiten jää hevosen mieleen, ja nimenomaan positiivisena kokemuksena. Jos on hyvällä tuulella oppii paremmin uutta.
No, se riittänee tänä sateisena päivänä... paitsi että kevät tulee! Pitäisi saada kesäkukan siemenet multaan ikkunalaudalle nyt! Jospa ottaisin kuvan siitä todisteena, etten vain puhu valheita täällä, kun kukaan ei voi tulla EU-tarkastajan tapaan kontrolloimaan asiaa. :)
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Tunnisteet:
akateeminen ratsastustaito,
hevoset,
hyvä olo,
puutarha,
ratsastus,
suomalainen kevät,
terapia,
vuonohevonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävin vastavierailulla täällä. Kuvasi ovat todella kauniita. On aina mukavaa lukea hevosihmisten mietteitä. Itselläni on ollut kunnia olla kahden suloisen ponitamman ystävä yli 10 vuoden ajan. On upeaa, kun viimein oppii tuntemaan ponin ja luottamus on molemminpuolinen. Nyt voin enää käydä heidän haudoillaan. Ehkä vielä joskus aloitan taas ratsastuksen ja toivon saavani yhtä hyviä heppakavereita. Tällä hetkellä harrastan vain huopahevosia. :) Aurinkoista kevättä Sinulle ja vuonohevosille!
VastaaPoistaKiitän kommentista! Sain itse viime kesänä varautua siihen, että suosikkivuonohevoseni ei ehkä selviäisikään hengissä. Ikävää kokea. Nyt hänellä on kuitenkin lepopäivä joka päivä. Toivon vaan, että hänen "eläkeikänsä" olisi pirteä ja pitkä, vaikka en pääsisikään hänen selkäänsä ratsastamaan. Kaveri on kaveri.
VastaaPoista