Ihan niinkuin heppojen talvikarvaa ei talli-iltapäivän jälkeen olisi riittävästi vaatteissa, kengissä ja suussa, niin pitää laittaa tällainen kuva ainakin itselleni katseltavaksi sillä aikaa kun kirjoitan tämän... :). Kun se "hevosmittari" on niin nollassa! Vaikka olikin vähän tallihommia hevosten parissa tänään.

Nyt ei tiedä päivästä toiseen, eikä edes aamupäivästä iltapäivään, minkälainen ratsastuskeli on kentällä. Toivon kuitenkin pääseväni kohta taas tämän vuoniksen, tai harmaahallakon, selkään. Toivon olevani silloin pehmeä, tasapainoinen, selkeä apujen käytössä ja muutenkin kuuliainen hevosta kohtaan. Aina voi toivoa!

Parin viikon päästä on akateeminen ratsastuskurssi. Mihin haluan silloin keskittyä? Mitä kysyä opelta? Onko hänellä viime kurssin jälkeen ehkä omia ehdotuksia, mitä minä voisin harjoitella, mitä olisi nyt tärkeää? Joka tapauksessa kuuliaisuus ja pehmeys on ykkössijalla. Sekä hevosella että minulla :)!

PS. Lisäsin uuden linkin Muidenkin ajatuksia -listaan. Hepola.vuodatus.net on sellainen iloinen ja piristävä paikka, jos ei jaksa lukea niin kuvia voi katsella ja voi ihmetellä miten aikuisen ihmisen suuret kädet voivat saada aikaan tällaista pientä mahtavan näköistä!