Ehdin tänään ratsastamaan ennenkuin lumipyry alkoi.
Siihen olen tosi tyytyväinen. Kentän pohja ei kutsunut vauhdikkaaseen ratsastamiseen, välillä lumi oli kova, välillä hanki antoi periksi, vain "päärata" oli "turvallinen", mutta se ei haitannut minua, eikä vuonohevostakaan. Otimme iisisti, varovaisia taivutuksia suoralla linjalla. Muutama voltti. Taas taivutuksia. Sitten vähän irroittavaa ravia, vain pitkillä sivuilla ja pitkällä kaulalla, jotta mahdolliset kelin aiheuttamat kompastumiset ei haittaisi liikaa hevosen tasapainoa.
Oli tosi mukava, rauhallinen hetki. Kuitenkin vuonohevoseni oli entistä kuuliainen pieniin apuihin.
Kun olimme valmiita, ja kävelin tosi varovaisesti liukasta polkua pitkin, pelkäsin että hevonen lähtee edessä tai että minä liukastun sen jalkojen alle, mutta hän käveli mun olkapään kohdalla just niin varovaisesti kuin minäkin, ja sain melkein "nojata" häneen, kun omat jalkani eivät löytäneet sopivaa paikkaa... Yhdessä pääsimme turvallisesti tallin puomiin, ja minä tietysti kiitin häntä! :)
Muutama sekunti sellaista luotettavaa, yhteisymmärrystä... tai sitten olin ollut entistä varovainen pohkeillani enkä "jahdannut" liikaa missään vaiheessa, olin odottanut että hän vastaa omatahtoisesti apuihini... ja hän sitten kiitti näin...
En tiedä, mutta terapiaa kuitenkin!!