Suomen kesä on sinivalkoinen...

Kävin vanhempain haudalla ja totesin että jotain sieltä puuttuu. Kaipasin sinivalkoista. Parin kilometrin päässä löysin kauppapuutarhan josta sain etsiä sopivaa kukkaa...

Myyjä oli pahoillaan kun en ollut löytäväni sitä oikeaa... olihan siellä niitä valkoisia lobelioita, mutta jokaisessa oli vähän sinistä mukana, ovat niin vaikeita saada puhtaanvärisiksi... Minä huusin, mutta sitähän minä juuri kaipasinkin! Sinivalkoisia kuin kesän taivas!
No, löysin kyllä punaistakin, ja "ceriseä", ja...

Joskus, tai ehkä aina, luonto sekoittaa värit mitä parhaimmalla tavalla.

Haluaisin kirjoittaa. Paljon. Mutta ulkona on niin lämmintä, sisällä on niin lämmintä. En jaksa lisätä kuvia ainakaan. Tietokoneen keinotekoinen valo on niin tylsä verrattuna suomalaisen kesän tuomaan valoon ja pikkuhiljaa alkavaan myöhäiskesän hämäryyteen. Kuvien kanssa tietokoneilu sirretään myöhempään ajankohtaan.

Mutta haluaisin kirjoittaa. Ratsastamisesta. Miten mukavaa se onkin! Paarmoista ja kärpäsistä huolimatta. Kunhan ratsastaa myöhemmin illalla, ja sopiva tuuli sattuu paikalle. Sain taas pari päivää sitten nauttia vanhan vuonisrouvan pehmeästä laukasta. Meinas viedä minut mukaansa täyttä vauhtia. Innostui. Mutta helteessä otetaan kuitenkin vähän iisisti. Pidetään vain kunto yllä nyt, ja sitten syksymmällä...

Haluaisin kirjoittaa palikoista. Miten ne siirretään sivusta toiseen... ai, mistä palikoistako? Jos haluatte tietää enemmän niin Palikkaratsastaja kirjoittaa omista kokemuksistaan centered ridingistä (palikkaratsastaja.blogspot.com). Tosi hyviä ajatuksia. Kannattaa miettiä siellä hevosen selässä, miten oikein istuu, mitkä ruumiinosat ovatkin jännittyneitä ja siten häiritsevät hevosen liikkumista.

Itse olen kuullut akateemisesta ratsastustaidosta erilaisilla kursseilla ja myös nähnyt ja kerran itse kokenut sellaista työskentelyä oppitunnilla. Hyvin mielenkiintoista. Vähän kuin centered riding, mutta silti erilaista. Yksi keskeinen juttu on yhteys hevoseen. Hevosen ymmärtämistä. Yhteistyön rakentamista. Centered ridingissä puhutaan pehmeästä katseesta... mutta myös pehmeä käsi on erittäin tärkeä. Ja se vaatii kuuntelua. Tunnolla.

Haluaisin myös kirjoittaa siitä, miten paljon rikkaruohoa minulla on puutarhassa. Ja niistä ilonpilkuista jotka piilevät siellä täällä ja joita käyn katselemassa (ja kastelemassa) joka päivä. Voisin kertoa miten paljon istutettua villimetsämansikkaa tänä vuonna tulee. Voisin kirjoitta... Mutta nyt tietokoneen ruutu ei enää houkuta. Haluan pehmän katseen suunnattuna suomalaisen kesäillan aurinkoiseen loistoon. Ja pehmeä käsi haluaa koskettaa taivaansinisiä kissankelloja ja silkinpehmeitä kukanlehtiä. Palaan asiaan kun tulee sateisempi päivä, tai muuten vain tekee mieli kirjoittaa.

Vihdoin hevosen selkään! Sain mennä n. 10 vuotta taaksepäin muistaakseni tämänkertaisen vuoniksen tavat ja temput. Oli ihan mukavaa muistaa ja yrittää korjata istuntaa ja kokeilla viime vuosien opetuksia tämän hevosen selässä! Kyseinen vuonisrouva joutuu työskentelemään aina kun ajamisesta on kyse, joko kesällä kärryllä tai sitten talvella tietenkin reellä. Sen takia yo kuva :).
Tosiaan sain tällä kertaa tehdä enemmän työtä, miettiä mitä niksejä käyttäisin. Tosi mielenkiintoista! Kuitenkin nautin aivan valtavasti... Oli lämmintä, tuuli piti ötökät poissa, vuonohevonen kuunteli, käänteli, kyseli... Jatketaan matkaa yhdessä!

(No nyt jälkeenpäin huomasin, että kuvaa on käytetty jo aikaisemmin näillä sivuilla... no, ei se mitään, hyvin käytetyt soljet ja nahkaremmit ovat mukavaa katseltavaa :). )

Kultaiset kengät, kultaiset jalat...

Monta iltaa ollaan tytön kanssa oltu vettä viemässä hevosille laitumelle. Työtä on tehty hitaasti ja nautiskellen, jotta saisi olla ulkona mahdollisimman paljon. Ja hevosia katsomassa. Aamulla silmien avaaminen on ollut hieman vaikeampaa, mutta viis siitä. Kesäiltaa pitää ottaa talteen. Niitä kauniita on niin vähän.

Hevosen selkään en ole vieläkään päässyt. Kaikkea muuta on ollut, ihan niin kuin työtä olisi enemmän ja lomaa vähemmän kesällä. Mutta kyllä se vielä paranee. Luulisin. Kultaiset kaviot ovat juoksemista varten. Paitsi silloin kun pääsee laitumelle sateen jälkeen mehevää ruohoa syömään.