Sieniä: tatteja, rouskuja, "munasieniä", ja sitten tämä munavoileipä! Löysin kyllä sen nimikin netistä, jostain sieni-sivusta, mutta en muista enää. Hyvin paistettu, sanoisin :)!
Ruokaa kyllä löytyisi jos osaisi tunnistaa syötävät ja varsinkin herkulliset! Varovaisuus on kuitenkin tässä tapauksessa elintärkeää. Tapaan sanoa, että otan sienen koriini vain jos olen 150 prosenttisesti varma, että se on syötävä. Tänä vuonna en ole oppinut uutta lajia, vaikka niin toivoisin. Ehkä ensi vuonna...
Aion kuitenkin oppia jotain uutta tänä vuonna. Olen ilmoittautunut pianokurssille. Katsotaan mitä tenniskyynärpääni sanoo siitä... ja miten käteni toimivat siinä tehtävässä! Nyt pitää vain hankkia alkeisoppikirja, nuottivihko ja mappi nuoteille...
Harjoittelin tenniskyynärpäätä vähän pari päivää sitten, kun leikkasin vuonisrouvan harjaa. Onneksi vuonis piti päänsä aika alhaalla, muuten olisin kyllä saanut särkyä jälkeenpäin. Mutta kivaa se oli, rauhallinen vuonis melkein nukkui treenin jälkeen ja minä sain leikata ja jutella samalla sen kanssa... Terapiaa!
torstai 8. syyskuuta 2011
Tunnisteet:
akateeminen ratsastustaito,
hevoset,
hyvä olo,
käsityö,
ratsastus,
suomalainen syksy,
terapia,
vuonohevonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti