Seitsemäntoistavuotias harmaahallakko ilman keski-iän kriisiä sai tehtäväkseen ravata rauhallisesti puomin ja pienenpienen esteen yli. Satulassa istui keski-iänkriisiä miettivä aikuinen heppa"tyttö". Yllätys tuli heti puomin jälkeen: vuonohevoseen iski ilo kuin kirkkaalta taivaalta ja pieni este ylitettiin suurella marginaalilla komealla hypyllä.

Mitä tästä opin? Ei tarvitse aina tuijottaa omia kipuja ja ongelmia, joskus saa tarttua "ohikulkevaan" ilosalamaan, ja hypätä kyytiin. Nauroin. Taisi olla hassu näky. Ei tyylipisteitä ainakaan... Harmaahallakko olisi mielellään jatkanut, minä en tällä kertaa uskaltanut. Mutta ehkä ensi kerralla...

Taitaa olla syksy ilmassa. Hevosten pirteys herää taas, kuuman kesän jälkeen.

Sieniä: tatteja, rouskuja, "munasieniä", ja sitten tämä munavoileipä! Löysin kyllä sen nimikin netistä, jostain sieni-sivusta, mutta en muista enää. Hyvin paistettu, sanoisin :)!
Ruokaa kyllä löytyisi jos osaisi tunnistaa syötävät ja varsinkin herkulliset! Varovaisuus on kuitenkin tässä tapauksessa elintärkeää. Tapaan sanoa, että otan sienen koriini vain jos olen 150 prosenttisesti varma, että se on syötävä. Tänä vuonna en ole oppinut uutta lajia, vaikka niin toivoisin. Ehkä ensi vuonna...

Aion kuitenkin oppia jotain uutta tänä vuonna. Olen ilmoittautunut pianokurssille. Katsotaan mitä tenniskyynärpääni sanoo siitä... ja miten käteni toimivat siinä tehtävässä! Nyt pitää vain hankkia alkeisoppikirja, nuottivihko ja mappi nuoteille...

Harjoittelin tenniskyynärpäätä vähän pari päivää sitten, kun leikkasin vuonisrouvan harjaa. Onneksi vuonis piti päänsä aika alhaalla, muuten olisin kyllä saanut särkyä jälkeenpäin. Mutta kivaa se oli, rauhallinen vuonis melkein nukkui treenin jälkeen ja minä sain leikata ja jutella samalla sen kanssa... Terapiaa!