Siis kuka ja mikä? Kenen harja on mun niskalla? Kenen selkää pitäisi raapia?
Vuonohevoset pysyvät kyllä yhdessä, vaikka joskus pistetäänkin paikat järjestykseen: kuka on pomo, kuka saa syödä ensimmäiseksi.

Tämänpäiväisen ratsastushetken huippuminuutit olivat hiljaa käyntiä vuonohevoslauman pomon selässä. Olin sitä ennen tehnyt "kunnon työtä" toisen vuonohevosen kanssa, melkein kokonaisen tunnin, joten käynti sopi minulle tosi hyvin. Paljon työtä voi tehdä myös käynnissä pitkillä ohjilla. Vuonis saa liikkua kaula pitkänä, rentona, itse saan keskittyä istuntaan, käsien asentoon, painon "tuntemiseen", takajalkojen vaikutukseen omaan istuntaani. Istunnan pienet muutokset vaikuttavat hevosen liikkeisiin. Ja sitten tietysti aina välillä: hevoselle kiitos sanoin tai kosketuksin tai sekä että. Kaveri, jatketaan vielä vähän matkaa, niin heinät maistuvat paremmin jälkeenpäin, ja olo on mukavasti "lepo".

Ja tämä vuonohevonen saattaa kyllä sanoa, joo, tottakai jatketaan, et kai uskonut että meinaan vielä lopettaa!? Hörähdys ja suunta eteenpäin!