I Saw A Child
by John Anthony Davies

I saw a child who couldn't walk,

sit on a horse, laugh and talk.

Then ride it through a field of daisies

and yet he could not walk unaided.

I saw a child, no legs below,

sit on a horse, and make it go

through woods of green

and places he had never been

to sit and stare, except from a chair.

I saw a child who could only crawl

mount a horse and sit up tall

Put it through degrees of paces

and laugh at the wonder in our faces

I saw a child born into strife,

Take up and hold the reins of life

and that same child was heard to say,

Thank God for showing me the way.

Siis kuka ja mikä? Kenen harja on mun niskalla? Kenen selkää pitäisi raapia?
Vuonohevoset pysyvät kyllä yhdessä, vaikka joskus pistetäänkin paikat järjestykseen: kuka on pomo, kuka saa syödä ensimmäiseksi.

Tämänpäiväisen ratsastushetken huippuminuutit olivat hiljaa käyntiä vuonohevoslauman pomon selässä. Olin sitä ennen tehnyt "kunnon työtä" toisen vuonohevosen kanssa, melkein kokonaisen tunnin, joten käynti sopi minulle tosi hyvin. Paljon työtä voi tehdä myös käynnissä pitkillä ohjilla. Vuonis saa liikkua kaula pitkänä, rentona, itse saan keskittyä istuntaan, käsien asentoon, painon "tuntemiseen", takajalkojen vaikutukseen omaan istuntaani. Istunnan pienet muutokset vaikuttavat hevosen liikkeisiin. Ja sitten tietysti aina välillä: hevoselle kiitos sanoin tai kosketuksin tai sekä että. Kaveri, jatketaan vielä vähän matkaa, niin heinät maistuvat paremmin jälkeenpäin, ja olo on mukavasti "lepo".

Ja tämä vuonohevonen saattaa kyllä sanoa, joo, tottakai jatketaan, et kai uskonut että meinaan vielä lopettaa!? Hörähdys ja suunta eteenpäin!

Vuonohevoset saivat välipalansa, kävimme tapamme mukaan keräämässä heinärästejä niille. On aina niin mukavaa nähdä kun tulevat juosten nappaamaan heinänkorret suuhunsa, ihan kuin olisi parhainta herkkua... Samalla saavat vähän liikuntaa, ja me saamme jutella niiden kanssa.
Pikkumies söi myös osansa heinästä, mutta totesi hetken kuluttua, että äidin välipala olisi kyllä vielä herkullisempi. Olin kuin paparazzi siellä Vuonisten seassa, kun yritin saada kuva siitä herkästä hetkestä :). Kyllä pikkumies on jo aikuistumassa, mutta äiti on edelleen paras!
I like Fjord horses!

Tällaista ilmaa tilaan huomiseksi, tai ehkä jo tänään... jotta ratsastuskenttä olisi käyttökunnossa huomenna varattuun ratsastustuntiin. Olin tänä aamuna pienellä kävelyllä, näin millaiselta kenttä näytti yön sateiden jälkeen... :(.
No, ellei muuta, niin poutapäivä huomenna ainakin voi mahdollistaa rapaisen vuonohevosen kunnollisen harjauksen. Ja siitäkin voi nauttia. Sekä vuonis että hoitaja. Parempaa ilmaa odotellessa voi vaikka lukea hyviä hevoslehtiä, saada vinkkejä seuraavaan ratsastustuntiin, tai tietenkin... siivota... jotta voisi olla pitemmän ajan tallilla hyvällä omatunnolla sitten kun vesisade lakkaa...
Sain viime viikolla kesästä lähtien tekeillä olleen kudotun kesätopin valmiiksi!!! Ainkain yksi asia pois muistilistalta. Kaivelin heti esiin uuden puoleenväliin jääneen käsityön... Ennenkuin ehdin ruveta sitä uutta bambulankaa sotkemaan. :) On niin kivaa suunnitella, ja aloittaa uutta, mutta se vanhan työn päättäminen...
Nyt on kuitenkin viimeisen omenahillon keittäminen ylimpänä listalla. Mars keittiöön!