Valokuvan tilalle tulee äkkinäisesti piirretty Paint-kuva. Vuonis se pitää olla, joka tapauksessa.

Mulla on nimittäin vain miniläppäri sylissä nyt (ja kissanpentu, mutta hänelläkään ei ole valokuvaa siirtää blogiin :)...) kun huomasin että pieni kirjoitus olisi aiheellinen. Ruotsinkieliseen sivuun on kyllä tullut kirjoituksia jonkin verran. Ja kuvia.

On ihmeellistä miten yhtäkkiä saa kirjoittaa syksy kesän tilalle. Milloin se tapahtui? Viikonlopun sää ei ainakaan ollut sen pahemmin syksyinen, niin lämmin ettei puutarhassa saanut mitään aikaan... Mutta lehdet kellastuvat ja sienet odottavat poimijaa. Se on kyllä varma syksyn merkki.

Äsken tuli sadekuuro, ei siis ollut aihetta mennä puutarhahommiin, eikä metsäänkään. Nyt aurinko taas paistaa, jospa kuitenkin löytyisi tänään muutama tatti, hiekkatatteja ja voitatteja on, mahdollisesti myös herkkutatti. Kunhan vaan eivät olisi niin madonsyömiä! Taidan mennä katsomaan. Samalla kun pyöräilen pienen lenkin tallin ja hevostarhan ohi, jospa saisin vähän varsankuvia pääni kovalevylle taas. Ovat niin suloisia, ja kun ikäero on vain muutama päivä niin ovat kuin kaksoset. Komeita oriinalkuja!

Sataa, sataa, ropisee... Loma alkoi ja sadekin. ;)
Minkäs sille voi. Sadevaatteet etsitään kaapista ja ulos!

Kesä loppumassako? Ja minulla vielä monta kesä-puutarha-projektia tekemättä.
Kunhan pääsee välillä vuonohevosten pariin "työtä" tekemään niin puutarhahommatkin onnistuu. Jopa siivoamiset sisällä.

Tänäänkin niin pimeää ulkona, mutta jos ensin saa perunat kattilaan kiehumaan, ja pikkuhiljaa vatsan täytteeksi, niin eiköhän sais muutakin aikaan. Vattuja vois käydä katsomassa... Ja kukkapenkkejä perkaamassa. Syksyllähän on tärkeä perkaamisaika, suosikkikasveille pitää antaa lisää kasvutilaa ja vähän ylimääräistä hoitoa, että ehtivät kerätä voimia pitkän talven voittamiseen...

Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa! Sadepäiväkin on hyväksi! Oliko sitten loma vai ei!

(En olisi ehkä niin positiivinen sadepäivien suhteen, mutta katsos, olin pari päivää sitten ratsastamassa sateisella ratsastuskentällä läpimärän vuonohevosen selässä, vesi valui kypärän reunan yli, tippui nenänpäähän, ratsastuskäsineet läpimärät, kumisaappaisiin valui hevosen kylkeä pitkin vettä pikkuhiljaa, ja yhteistyö harmaahallakon kanssa oli mitä mahtavin! Hymy suunpielessä nautin täysin ratsastushetkestä, ja nyt jälkeenpäin muistan ja hymyilen. Sade ei aina häiritse! Ei lomaakaan!)